Ensimmäistä kertaa Helsingin kirjamessuille!

Olen ehkä ihan vähän innoissani siitä, että pääsen vihdoin ja viimein käymään Helsingin kirjamessuilla! Messut järjestetään siis 26.-29.10. Messukeskuksessa ja tarkoituksena on käydä kiertelemässä ja katselemassa perjantaina ja lauantaina. Pitkän pohdinnan jälkeen tulin lopulta siihen lopputulokseen, että neljä päivää putkeen voisi olla minullekin vähän liikaa.

Messuohjelma on tullut tietenkin käytyä läpi monta kertaa ja poimin sieltä muutamia tärppejä perjantaille ja lauantaille:

Perjantai 27.10.

12.30-13.00 Mika Waltari
Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa

16.00-16.30 Eino Leino
Maaret Kallio: Inhimillisiä kohtaamisia

17.30-18.00 Aleksis Kivi
Aki Linnanahde: Jere

18.00-18.30 Aleksis Kivi
Marko Annala: Värityskirja

19.00-19.30 Aleksis Kivi
Riku Rantala ja Tunna Milonoff: Mad Spirit

Lauantai 28.10.

12.30-13.00 Rauha
Meik Wiking: Hygge ja Lykke

13.00-13.30 Aleksis Kivi
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan Suomi

13.30-14.00 Katri Vala
Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat

16.00-16.30 Aleksis Kivi
Peter Franzen: Särkyneen pyörän karjatila

18.00-18.30 Aino
Mielen seksuaalisuus - parempaa seksiä

Hyvin mahdollista on, että aikataulu tulee itsellä muuttumaan enkä ehdi nähdä kaikkia, mutta must see on ainakin Maaret Kallion, Marko Annalan ja Anni Saastamoisen haastattelut. Ja mikä parasta, messukeskuksessa on samaan aikaan viini- ja ruokamessut! Todennäköisesti unohdun jossain vaiheessa sinne maistelemaan kaikkia ihania viinejä. Hieman myös hirvittää miten pahasti hullaannun kaikista niistä kirjoista mitä messuilla on myynnissä. :D

Mukavia messuhetkiä kaikille muillekin ketkä ovat menossa paikan päälle!

Superlukumaraton 22.10.2017

Superlukumaraton järjestettiin taas eilen ja tällä kertaa sitä emännöi Hogwarts Library-blogi. Edelliseen lukumaratoniin en ehtinyt osallistua mutta nyt oli onneksi sopivampi hetki. Harmi kyllä en kuitenkaan kerennyt lukemaan ihan niin paljoa kuin oli suunnitelmissa mutta yritys hyvä kymmenen :D Aloitin maratonin siis sunnuntaina klo 12:30 ja se eteni näin:

Klo 12:30-13:40
Jatkoin kesken ollutta Satu Väisäsen Sinkun elämää-kirjaa ja sain luettua sen loppuun. Tätä kirjaa kohtaan minulla ei ollut mitään odotuksia, nappasin sen vain sattumanvaraisesti kirjaston hyllystä. Sain kuin sainkin yllättyä positiivisesti! Hauska opas sinkkuelämään, sai paljon hyviä vinkkejä ja ahaa-elämyksiä. Täydellinen kirja omaan elämäntilanteeseen.

Klo 15:15-17:15
Varauksessa ollut Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan Suomi saapui sopivasti juuri ennen lukumaratonia, joten päätin aloittaa sen seuraavaksi. Taattua laatua Kyröltä ja Suomen itsenäisyyden ajan vuodet limittyvät hauskasti yhteen Mielensäpahoittajan omien muistelmien kanssa.

Klo 18:00-21:00
Jatkoin Mielensäpahoittajan Suomea. Note to self: Älä lue kirjaa ja katso telkkaria samaan aikaan. Jäin useampaan otteeseen tuijottelemaan Tähdet, tähdet-ohjelmaa. Ei me naisetkaan aina pystytä keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa :D

Klo 11:30-12:30
Maratonin loppusuoralla ehdin vielä aloittamaan pitkään lukulistalla olleen Antti Tuomaisen Mies joka kuoli-kirjan. Vaikuttaa lupaavalta!

Luetut sivut yhteensä: 408

Jojo Moyes: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta

En ole lukenut Jojo Moyesilta vielä yhtäkään huonoa kirjaa ja erityisesti Kerro minulle jotain hyvää teki suuren vaikutuksen. Joten kun kuulin, että häneltä suomennetaan uusi kirja, reaktioni oli: Täytyy laittaa heti varaukseen. 

Kyseisessä kirjassa eräs muotokuva kietoo kahden eri aikana eläneen naisen kohtalot yhteen. Ranskassa vuonna 1916 Sophie Lefevre palaa Pariisista St. Peronneen auttamaan perheensä hotellilla, ja kaipaa aviomiestään Edourdia, joka on taistelemassa rintamalla. Edouardin maalaama muotokuva Sophiesta muistuttaa häntä joka päivä siitä, millaista elämä, ja millainen hän itse ennen sotaa oli. Muotokuvasta kiinnostuu myös saksalainen komendantti, joka määrää yllättäen Sophien perheineen laittamaan ruokaa joka ilta hänelle ja saksalaisille upseereille. Lopulta Sophie joutuu tekemään päätöksen, joka muuttaa hänen elämänsä lopullisesti.

Lontoossa vuonna 2006 Liv Halston elää edelleen neljä vuotta sitten kuolleen arkkitehti-aviomiehensä Davidin suunnittelemassa talossa, josta ei pysty luopumaan rahaongelmista huolimatta. Voimaa Liville tuo seinällä roikkuva Sophien muotokuva, jonka hän sai lahjaksi mieheltään. Kun Edouard Lefevren jälkeläiset alkavat vaatia maalausta palautettavaksi heidän suvulleen, Liv päättää ruveta selvittämään mitä Sophielle oikeasti tapahtui. 

Kuten eivät aiemmatkaan Moyesin teokset, ei tämäkään tuottanut pettymystä. Vaikka kirjassa käsiteltiin aika rankkojakin aiheita, ei lukeminen kuitenkaan tuntunut rankalta. Moyesin tapa kirjoittaa on jotenkin niin helposti lähestyttävä, lämmin ja toiveikas; vaikka päähenkilö kävisi läpi mitä tahansa vaikeuksia, lukija tietää että kyllä hän selviää. Hurmaava kirja. 

Pidän myös siitä, että tässäkin kirjassa on päähenkilöinä vahvoja naisia, jotka selviävät mistä vaan ja ovat valmiina tekemään mitä vaan rakkaidensa puolesta. 

Jojo Moyes: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta

Alkuperäinen teos: The Girl You Left Behind, 2012

Gummerus, 2017

447 s. 

Margaret Atwood: Orjattaresi

Eletään uskonnollisessa yhteiskunnassa, jossa hedelmälliset naiset on alistettu synnytyskoneiksi. Heidät on sijoitettu koteihin, joissa heidän ainoana tehtävänään on synnyttää komentajalle ja tämän vaimolle terve lapsi. Mikäli he onnistuvat siinä, on luvassa siirto seuraavaan taloon. Mikäli eivät - vaikka vika ei olisikaan heissä - luvassa on jotain paljon pahempaa.

Me opimme kuiskuttelemaan melkein äänettömästi. Me kurottelimme käsillä toisiamme puolipimeässä, kun tädit eivät katsoneet, ja kosketimme toistemme sormia tyhjän tilan poikki. Me opimme huuliltalukua ja makasimme pää sivuittain tyynyllä ja tuijotimme toistemme suita. Sillä tavoin me sanoimme nimemme sängystä sänkyyn. Alma. Janine. Dolores. Moira. June. 

Näiltä naisilta on viety perhe, nimi ja jopa oikeus lukea tai kirjoittaa. Heidät puetaan punaisiin ja kaupungilla on lupa käydä vain pareittain. Jutella, saati sitten ystävystyä, ei kuitenkaan saa. Silmä valvoo kaikkea. Kirjan kertojana toimii yksi näistä naisista, Offredilainen. Hän ei halua alistua täysin, ja onneksi onkin yksi oikeus, jota ei voi viedä pois; oikeus ajatella. Voimaa Offred saa toistaessaan talon entisen, itsemurhan tehneen orjattaren komeroon kaivertamaa lausetta: 

Nolite te bastardes carborundorum.

Älä anna niiden perhanoiden nitistää itseäsi. Pian Offredilainen huomaa, että on muitakin jotka eivät suostu alistumaan, jotka kapinoivat vallitsevaa yhteiskuntaa vastaan. 

Katsoin parisen kuukautta sitten kirjaan perustuvan TV-sarjan, ja se teki suuren vaikutuksen. Jostain syystä havahduin lukemaan kirjan vasta sitten kun sitä alettiin toden teolla hypettämään somessa. Ei kuitenkaan häirinnyt vaikka olinkin ensin katsonut sarjan, ja aika lailla ne menivät yksi yhteen. Rehellisesti sanottuna en osaa sanoa kumpi oli parempi, kirja vai TV-sarja! Se on aika poikkeuksellista.

Pidän näistä dystopioista todella paljon, koska on jännittävää kuvitella millainen maailma voisi tulevaisuudessa pahimmillaan olla. Näin naisen näkökulmasta tämän kirjan kaltainen maailma olisi aika lailla pahin mahdollinen. Ei kuitenkaan niinkään kaukaa haettu, koska onhan maailmassa tälläkin hetkellä paikkoja, jossa naisen asema on aika lailla mitätön. 

Margaret Atwood: Orjattaresi

Alkuperäinen teos: The Handmaid's Tale, 1985

Tammi, 2017

436 s.