sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Millainen oli vuosi 2017?

Omatunto hieman soimaa kun en ole kirjoittanut blogiin mitään sitten itsenäisyyspäivän jälkeen. Jotenkin inspiraatio on ollut ihan hukassa ja koko joulukuu on ollut aika stressaava - niinpä muut jutut ovat vieneet huomiota tältä blogilta. Jatkossa täytyy yrittää vähän tsempata :)

Miten hullua että vuosi 2017 on kohta paketissa, vastahan se alkoi! Viime päivinä on tullut mietittyä paljon kulunutta vuotta, sekä niitä hyviä että huonoja hetkiä. Vaikka vaikeaa oli niin kerrankin voin sanoa että hyviä hetkiä oli kuitenkin rutkasti enemmän. Toki vaikea ero veti mielen matalaksi alkuvuonna ja siitä yli pääseminen oli paljon pitempi prosessi kuin olisin uskonutkaan, masennus ja stressi yrittivät välillä ottaa liikaakin valtaa ja univaikeuksia oli enemmän kuin tarpeeksi. Mutta kaiken sen keskellä huomasin että minusta on tullut vahvempi ihminen ja pystyn käsittelemään ongelmia paremmin kuin koskaan ennen. Tekemistä edelleen on mutta kukapa meistä koskaan tulee olemaan "valmis" ihminen?

Tässä postauksessa haluan kuitenkin muistella ennen kaikkea niitä hienoja hetkiä, joihin useimpiin liittyy ystävät. En voi edes sanoin kuvailla miten kiitollinen olen mahtavista ja kannustavista ystävistäni <3 Olen myös ylpeä siitä, että uskaltauduin deittisovellusten ihmeelliseen maailmaan ja jopa treffeille - useammankin kerran mikä tämmöiselle introvertille on aikamoinen saavutus. Hauskoja kokemuksia niistä ainakin sai, jos ei muuta :D Ja totta kai tuli luettua roppakaupalla loistavia kirjoja!

Mielenkiinnolla odotan mitä vuosi 2018 tuo tullessaan, toivottavasti vähintään yhtä paljon hienoja kokemuksia kuin tänä vuonna :)


Tammi-maaliskuussa työkokeilussa kirjastolla, oli niin kivaa!


Parhaat ystävät <3



Lapsuuskodin maisemissa


Huhtikuussa käytiin luokkaretkellä Helsingissä... Ikimuistoinen reissu!


Vappu


Yksi unelma toteutui kun pääsin toukokuussa näkemään Bruno Marsin livenä


Kesäkuussa kahden vuoden urakka tuli päätökseen


Valmistujaisjuhlat :)


Juhannusta vietettiin Haapavedellä


Once in a lifetime-kokemus kun pääsin malliksi muotinäytökseen :D


Joensuussa :D


Rotuaari Piknik ja satoi hulluna, mutta ei haitannut koska Anatude <3



Jokakesäinen perinne Kiuruveden Iskelmäviikko


Kesäinen Kiuruvesi


Ystävän luona vierailulla Tampereella


Oulu ja kansainväliset suurmarkkinat


Omia lemmikkejä ei ole mutta onneksi silti välillä saa viettää aikaa karvakavereiden kanssa :)


Helsingin kirjamessut oli hieno kokemus :)


Yksi vuoden kohokohdista - muutto pois Haapavedeltä


Uusi tukka :)


Joulu <3


Katse kohti tulevaa vuotta ;)


perjantai 8. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäivän herättämiä mietteitä

Hupsista, on ihan huomaamatta tullut pieni tauko blogin kirjoittamisessa hieman sekavan elämäntilanteen vuoksi. Hävettää myöntää mutta olen viimeisen viikon aikana lukenut yhteensä ehkä alle 100 sivua... Toivon mukaan elämä tasoittuu viimeistään vuodenvaihteessa ja voi taas keskittyä enemmän niihin asioihin mitkä tuottaa iloa. 

Itsenäisyyspäivänä mielessä pyöri jos jonkinmoisia mietteitä, sekä suomesta että suomalaisuudesta ja ihan kaikesta muustakin. Siispä teki mieli kirjoittaa mutta vaihteeksi ihan jostain muusta kuin kirjoista. Tänä vuonna itsenäisyyspäivä tuntui jollain tavalla hyvin erilaiselta kuin yleensä. Toki siihen vaikutti paljon se, että Suomi täytti upeat 100 vuotta. Mutta Finlandia-hymnin soidessa havahduin siihen että nieleskelin liikuttuneena kyyneleitä. Johtuiko se kappaleen mahtipontisuudesta ja vaikuttavuudesta vai merkitseekö suomalaisuus minulle enemmän kuin luulenkaan? 

Toki olen useinkin ollut ylpeä Suomesta ja suomalaisuudesta. Varsinkin silloin kun tulee menestystä urheilun saralla. Kyllä meidänkin pieni mutta pippurinen kansa voi pärjätä! Usein on kyllä saanut myös hävetä, hyvinä esimerkkeinä kaikki "rajat kiinni"-jutut, humalakäyttäytyminen ja nolot euroviisukipaleet. Myöskin suomalaisten jurous, ujous ja mielensäpahoittaminen hieman hävettää, vielä enemmän siksi että olen huomannut itsekin olevani välillä samanlainen vaikka kuinka muuta haluaisin uskotella. :D 



Mutta silti en olisi halunnut syntyä missään muualla kuin täällä. Luonto, ruoka, tasa-arvo (noh ainakin melkein), vähäosaisten auttaminen... Vaikka epäkohtiakin aika lailla löytyy (KELA!!!) niin on meillä asiat paremmin kuin hyvin monessa muussa maassa. Ja se suomalainen sisu! Niin kliseinen ilmaisu kuin se onkin, pitää se paikkaansa. Hankalissa tilanteissa me suomalaiset osataan olla ihan uskomattoman sisukkaita ja mennään vaikka läpi sen kuuluisan harmaan kiven.

Paitsi silloin kun kahvi on loppu. Sitä ei suomalainenkaan kestä.

tiistai 28. marraskuuta 2017

Superlukumaraton 26.11.2017


Eilen oli taas superlukumaratonin aika! Tämänkertaista maratonia emännöi Carry on reading-blogin Henna ja itse osallistuin nyt toista kertaa. Miten kivaa että tällaisia järjestetään!

Tällä kertaa valitsin luettavaksi Tuntemattoman sotilaan, koska (hävettää myöntää) olen aikoinaan aloittanut sen kahdesti mutta en päässyt kumpanakaan kertana loppuun asti. Siispä näin juhlavuoden kunniaksi ja itsenäisyyspäivän lähestyessä se tuntui lähes pakolliselta valinnalta. Toisen kirjan halusin olevan jotain kevyempää luettavaa, joten valitsin lainakirjojeni joukosta Antti Holman Järjestäjän. Koska eihän se voi olla mitään muuta kuin hillittömän hauska?

Aloitin oman luku-urakkani sunnuntain puolella, tarkalleen ottaen klo 16:30.

16:30-19:30
Innokkaana tartuin Tuntemattomaan sotilaaseen, tällä kertaa pääsisin loppuun asti! Olin tosin ehkä hieman liian optimistinen kun pohdin riittävätkö kaksi kirjaa tätä lukumaratonia varten. Hyvin pian huomasin, että Tuntemattoman sotilaan lukeminen onkin yllättävän hidasta. Siinä puhutaan niin paljon eri murteilla, että täytyy keskittyä tavallista paremmin jotta varmasti ymmärtää kaiken. Luin 100 sivua.

(Tässä välissä tuli tauko koska oli ihan pakko katsoa Tähdet,tähdet telkkarista.)

21:15-02:00
Jatkoin Tuntematonta. Välillä keskittyminen meinasi herpaantua (kuten minulla usein) ja unohduin selaamaan eri some-kanavia ja juttelemaan kavereiden kanssa. Lipsahti hieman myöhäiseksi ja väsymys vei lopulta voiton. Ihme etten nähnyt yöllä sota-aiheisia unia. :D Luin 129 sivua.

11:00-16:30
Luku-urakka jatkui aamiaisen yhteydessä ja pääsin kuin pääsinkin Tuntemattoman loppuun. Kirjan viimeinen lause "Aika velikultia" herätti huvittuneisuutta kun muistin, että jossain Haluatko miljonääriksi-jaksossa kysyttiin mikä suomalainen klassikkoteos päättyy noihin sanoihin. En tiennyt silloin vastausta. Nyt tiedän. :D En sitten lopulta kerennyt kuin aloittaa Antti Holman kirjaa. Luin 243 sivua.

Lukumaratonista jäi hyvä fiilis ja ennen kaikkea olen iloinen, että sain vihdoin ja viimein luettua Tuntemattoman sotilaan. Nyt kehtaan vihdoinkin katsoa itsenäisyyspäivänä sen alkuperäisen elokuvaversion. Pidin kirjasta paljon vaikka se olikin hidasta luettavaa. Murteet toivat siihen oman mausteensa ja persoonallisia henkilöhahmoja oli ilahduttavan runsaasti. Sodan eri vaiheet ja tunnetilat voitonriemusta tappion tuomaan lannistuneisuuteen oli kuvattu hyvin. Myöskin Antti Holman kirja vaikutti juuri niin hauskalta kuin kuvittelinkin.

Luetut sivut yhteensä: 472

torstai 23. marraskuuta 2017

Lisa Hilton: Domina


Käsin kirjoitettu kutsu galleriani ensimmäiseen näyttelyyn oli kiinni peilin kulmassa. Elisabeth Teerlincillä on ilo kutsua teidät Galleria Gentileschiin... Katselin sanoja jälleen kerran uudelleen, kun kiinnitin hiuksiani. Olin tehnyt sen. Olin nyt Elisabeth. Judith Rashleigh ei ollut minulle edes haamu, tuskin muuta kuin nimi käyttämättömässä passissa, joka lojui työpöytäni laatikossa. Hyväilin kädelläni tarkasti järjestettyä rekillistä mekkoja nautiskellen kankaiden liukkaudesta, hyvän silkin notkeasta painosta.

Sarjan ensimmäisessä osassa, Maestrassa, Judith sai potkut työpaikastaan Lontoolaisessa taidehuutokaupassa ja päätyi työskentelemään seuralaisbaariin. Upporikkaan asiakkaan tarjottua hänelle viikonloppumatkaa Rivieralle Judith päättää karistaa Lontoon pölyt jaloistaan. Rivieralla alkaa tapahtua ja erilaisten käänteiden kautta Judith saa käsiinsä ja myy väärennöksen, päätyy elämään luksuselämää jahdilla eikä ruumiiltakaan vältytä.

Dominassa Judith elää vihdoin haluamaansa elämää: hänellä on asunto Venetsiassa, uusi henkilöllisyys Elisabeth Teerlincinä ja ikioma taidegalleria. Silti jotain tuntuu puuttuvan. Yllättäen Judithille tarjotaan mahdollisuutta arvioida erään venäläisen oligarkin, Pavel Jermolovin, taidekokoelma. Lopulta hän kuitenkin kieltäytyy tarjouksesta ja pian asiat alkavat mennä pieleen. Tavarat asunnossa alkavat mystisesti liikuskella, galleria sotketaan ja Judithin oikea henkilöllisyyskin uhkaa paljastua. Hän joutuu lähtemään uudelleen karkumatkalle viholliset kannoillaan.

Pidin Maestrasta todella paljon ja niinpä tartuin innoissani tähän sarjan seuraavaan osaan. Eikä tarvinnut tälläkään kertaa pettyä. Tahti oli hengästyttävän kova ja juonenkäänteitä riitti. Seksikohtaukset olivat odotetun ronskeja ja suorasukaisia mutta yllätyin siitä, että tämä oli ehkä vähän kesympi kuin Maestra. Niinpä takakannen Iltalehden arvio "kohauttava eroottinen trilleri" hieman huvittaa. Ensimmäisen osan jälkeen tämä tuskin enää sen kummemmin herättää kohua. Kai? Ainoa asia mikä itseä hieman häiritsi oli loputtomat taideviittaukset. Mikä on ihan ymmärrettävää koska taide on isossa osassa näissä kirjoissa. Mutta kun asiasta ei paljoakaan tiedä, niin se tuntui välillä hieman tylsältä.

Googlettelin huvikseni Lisa Hiltonin ja eksyin lukemaan hänen haastatteluaan Telegraphissa. Siinä hän toteaa näin (vapaasti suomennettuna): "Kukaan ei kysy mitä James Bond tuntee asioista. Miksi naishahmon pitäisi olla yhtään erilaisempi? Miksi nainen ei voi tehdä vartalollaan mitä haluaa ilman että hänen tarvitsee keskustella tunteistaan?"

Minusta Hilton osuu naulan kantaan tällä kommentilla. Judith on ihanan virkistävä naishahmo; hän on vahva ja kunnianhimoinen, ei turhia lässytä tai tunteile ja nauttii seksistä, eikä tippaakaan häpeile sitä. Tällaisia naishahmoja kirjallisuudessa saisi olla enemmänkin. Paitsi en ehkä allekirjoita Judithin taipumusta murhata kylmäverisesti kaikki jotka tulevat hänen tielleen, mutta näihin kirjoihin se jotenkin sopii. :D Sen sijaan vertailua Fifty Shades of Grey-kirjoihin en voi käsittää. Kummassakin on erotiikkaa mutta siihenpä ne yhtäläisyydet sitten aika lailla loppuvatkin.

Suosittelen lämpimästi tätä kirjasarjaa kaikille, varsinkin niille jotka pitävät jännityksestä ja vahvoista naishahmoista, ja joissa ronskit seksikohtaukset eivät herätä kiusaantuneisuuden tunnetta. :D Odotan innolla seuraavaa ja viimeistä osaa, sen verran jännittävään kohtaan Domina jäi!

Lisa Hilton: Domina
Alkuperäinen teos: Domina, 2017
Tammi, 2017
384 s. 

lauantai 18. marraskuuta 2017

Kirjahyllyni


Ajattelinpas näin perjantai-illan kunniaksi listata omasta kirjahyllystäni löytyvät kirjat. Olipahan urakka! Koko kirjahyllystä en uskaltanut kuvaa laittaa koska se ratkeaa kohta liitoksistaan (kuten tuostakin kuvasta näkyy) :D Toivon mukaan lähitulevaisuudessa olisi tiedossa reissu Ikeaan...

Olen kirjojen(kin) suhteen aikamoinen hamstraaja ja varsinkin kirpputorilta tulee ostettua kirjoja ajatuksella "kyllä mää tämän joskus luen..." Arvaa kahdesti luenko. Ihan hävettää miten paljon lukemattomia kirjoja omassa kirjahyllyssä on, joten pitäisikö laittaa itsensä hetkeksi lainauskieltoon jotta olisi pakko lukea vain kotoa löytyviä kirjoja?

A

Aaltonen, Mikko: JHT - Musta lammas
Adeline, L. Marie: S.E.C.R.E.T. - Kuuma leikki
Adeline, L. Marie: S.E.C.R.E.T. - Polttava peli
Adeline, L. Marie: S.E.C.R.E.T. - Nautinnon kutsu
Ahern, Cecelia: P.S. Rakastan sinua
Ahnhem, Stefan: Pimeään jäänyt
Ahnhem, Stefan: Yhdeksäs hauta
Austen, Jane: Viisasteleva sydän
Austen, Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo


B

Bauby, Jean-Dominique: Perhonen lasikuvussa
Björk, Samuel: Yölintu
Bronte, Charlotte: Kotiopettajattaren romaani
Bronte, Charlotte: Jane Eyre
Bronte, Emily: Humiseva harju
Brown, Dan: Da Vinci-koodi
Bushnell, Candace: Sinkkuelämää

C

Cao, Irene: Sinun katseesi
Carey, M.R.: Maailman lahjakkain tyttö
Christie, Agatha: Murha Mesopotamiassa
Christie, Agatha: Sininen juna
Christie, Agatha: Kuolema ilmoittaa lehdessä
Christie, Agatha: Aikataulukon arvoitus
Christie, Agatha: Kurpitsajuhla
Christie, Agatha: Idän pikajunan arvoitus
Christie, Agatha: Kortit pöydällä
Cleave, Chris: Sodassa ja rakkaudessa
Coelho, Paulo: Alkemisti
Collins, Suzanne: Nälkäpeli
Collins, Suzanne: Vihan liekit
Collins, Suzanne: Matkijanärhi
Crouch, Blake: Wayward Pines - Ei pakotietä
Crouch, Blake: Wayward Pines - Salaisuus

D

Dalai-lama: Ilon kirja
Demick, Barbara: Suljettu maa
Dicker, Joel: Totuus Harry Quebertin tapauksesta
Doerr, Anthony: Kaikki se valo jota emme näe
Donoghue, Emma: Huone
Dosa, David: Hoivakodin kissa Oscar
Dostojevski, Fjodor: Rikos ja rangaistus

F

Fellowes, Julian: Belgravia
Fielding, Helen: Bridget Jones - Elämäni sinkkuna
Fitzgerald, F. Scott: Kultahattu
Flynn, Gillian: Paha paikka
Flynn, Gillian: Kiltti tyttö
Franzen, Peter: Tumman veden päällä
Franzen, Peter: Samoilla silmillä

G

Gabaldon, Diana: Muukalainen
Garcia Marquez, Gabriel: Sadan vuoden yksinäisyys
Gavalda, Anna: Kimpassa
Gavalda, Anna: Viiniä keittiössä
Gilbert, Elizabeth: Eat pray love
Gogol, Nikolai: Kuolleet sielut
Golding, William: Kärpästen herra
Gray, John: Miehet ovat Marsista naiset Venuksesta
Green, John: Tähtiin kirjoitettu virhe

H

Haapasalo, Ville: Et kuitenkaan usko...
Haapasalo, Ville: Et muuten tätäkään usko...
Harden, Blaine: Leiri 14 - Pako Pohjois-Koreasta
Harris, Robert: Haamukirjoittaja
Harris, Thomas: Uhrilampaat
Hautala, Marko: Kuokkamummo
Hawkins, Paula: Nainen junassa
Heikkilä, Mervi: Louhen liitto
Heikkilä, Mervi: Tuonella kulkijat
Hemingway, Ernest: Kirjava satama
Hemingway, Ernest: Vanhus ja meri
Hosseini, Khaled: Tuhat loistavaa aurinkoa
Hosseini, Khaled: Leijapoika
Härkönen, Anna-Leena: Akvaariorakkautta
Härkönen, Anna-Leena: Häräntappoase
Härkönen, Anna-Leena: Juhannusvieras
Härkönen, Anna-Leena: Ei kiitos
Härkönen, Anna-Leena: Kaikki oikein

I

Itkonen, Juha: Hetken hohtava valo
Itkonen, Juha: Anna minun rakastaa enemmän
Itkonen, Juha: Kohti
Itkonen, Juha: Huolimattomia unelmia
Itkonen, Juha: Seitsemäntoista

J

James, E.L.: Fifty Shades - Sidottu
James, E.L.: Fifty Shades - Satutettu
James, E.L.: Fifty Shades - Vapautettu

K

Kalajoki, Mikko: Miesmuisti
Kallentoft, Mons: Zack
Kaunisto, Milja: Luxus
Kauranen, Anja: Sonja O. kävi täällä
Kauranen, Anja: Syysprinssi
Kepler, Lars: Hypnotisoija
Kepler, Lars: Paganini ja paholainen
Kepler, Lars: Tulitodistaja
Kepler, Lars: Nukkumatti
Kepler, Lars: Vainooja
Kepler, Lars: Playground
Kettu, Katja: Kätilö
Kinnunen, Tommi: Lopotti
Kivi, Aleksis: Seitsemän veljestä
Kubica, Mary: Pretty baby
Kyrö, Tuomas: Mielensäpahoittaja

L

Lagercrantz, David: Se mikä ei tapa
Lagercrantz, David: Minä, Zlatan Ibrahimovic
Lapidus, Jens: Rahalla saa
Lapidus, Jens: Siisti kosto
Lapidus, Jens: Luksuselämää
Lapidus, Jens: Sthlm delete
Lapidus, Jens: Vip-huone
Larsson, Stieg: Miehet jotka vihaavat naisia
Larsson, Stieg: Tyttö joka leikki tulella
Larsson, Stieg: Pilvilinna joka romahti
Lawrence, D.H.: Lady Chatterleyn rakastaja
Lewis, C.S.: Velho ja leijona
Lewis, C.S.: Prinssi Kaspian
Lewis, C.S.: Kaspianin matka maailman ääriin
Lewis, C.S.: Hopeinen tuoli
Lewis, C.S.: Hevonen ja poika
Lewis, C.S.: Taikurin sisarenpoika
Lewis, C.S.: Narnian viimeinen taistelu
Linna, Väinö: Tuntematon sotilas
Lupton, Rosamund: Mitä jäljelle jää

M

Malvaldi, Marco: Viiden korttipeli
Martel, Yann: Piin elämä
Massey, Sujata: Rei Shimuran ensimmäinen tapaus
Mennander, Ari: Teemu
Moriarty, Liane: Hyvä aviomies
Moyes, Jojo: Kerro minulle jotain hyvää
Murakami, Haruki: Kafka rannalla

N

Nabokov, Vladimir: Lolita
Nesbo, Jo: Lepakkomies
Nesbo, Jo: Torakat
Nesbo, Jo: Punarinta
Nesbo, Jo: Suruton
Nesbo, Jo: Veritimantit
Neuhaus, Nele: Lumikin on kuoltava
Nicholls, David: Sinä päivänä
Nordberg, Jenny: Kabulin tyttöjen salaisuus

O

O'Farrell, Maggie: Käsi jota kerran pitelin
Oksanen, Sofi: Stalinin lehmät
Oksanen, Sofi: Puhdistus
Oliver, Lauren: Delirium - rakkaus on harhaa

P

Palmgren, Reidar: Lentämisen alkeet

R

Rice, Anne: Veren vangit
Riggs, Ransom: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Rowling, J.K.: Harry Potter ja Azkabanin vanki
Rowling, J.K.: The Tales of Beedle and the Bard
Rytisalo, Minna: Lempi
Rönkkönen, Henriikka: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita

S

Saastamoinen, Anni: Depressiopäiväkirjat
Saure, Heikki: Wilson Kirwa - Juoksijasoturin ihmeellinen elämä
Sebold, Alice: Oma taivas
Sendker, Jean-Philipp: Sydämenlyönneissä ikuisuus
Smith, Keri: Tuhoa tämä kirja
Soucy, Gaetan: Tulitikkutyttö
Statovci, Pajtim: Kissani Jugoslavia
Steinbeck, John: Hiiriä ja ihmisiä

T

Takanen, Kimmo: Tunne lukkosi
Tervo, Jari: Layla
Toibin, Colm: Brooklyn
Tolkien, J.R.R.: Hobitti
Tolkien, J.R.R.: Sormuksen ritarit
Tolkien, J.R.R.: Kaksi tornia
Tolkien, J.R.R.: Kuninkaan paluu
Tolstoi, Leo: Anna Karenina

V

Viikilä, Jukka: Akvarelleja Engelin kaupungista

W

Waller, Robert James: Hiljaiset sillat

X

Xinran: Kiinan kadonneet tyttäret

Z

Zander, Joakim: Lähiö

torstai 16. marraskuuta 2017

Paula Hawkins: Tummiin vesiin


Sinä et missään vaiheessa muuttunut. Olisihan minun pitänyt se tietää, ja niin minä tiesinkin. Rakastit Mill Housea ja jokea ja olit täysin sinne hukkuneiden naisten lumoissa. Suhtauduit pakkomielteenomaisesti heidän tekoihinsa ja ihmisiin, jotka he jättivät jälkeensä. Ja nyt menit tekemään tämän. Ihan totta, Nel - veitkö pakkomielteesi tosiaan niin pitkälle? 

Nel Abbott löydetään kuolleena joesta. Tarkemmin sanottuna paikasta, jota kutsutaan Hukkuneiden mutkaksi koska monen naisen elämä on päättynyt siellä joko heidän omasta tahdostaan tai siitä riippumatta. Jules matkustaa lapsuudenmaisemiinsa Beckfordiin huolehtimaan kuolleen sisarensa teini-ikäisestä tyttärestä Lenasta ja selvittämään mitä Nelille oikeasti tapahtui. Tekikö tämä todella itsemurhan niin kuin kaikki luulevat? Palattuaan vastentahtoisesti kaupunkiin jonka toivoi jättäneensä ikuisesti taakseen, Jules joutuu käsittelemään myös kipeitä lapsuusmuistojaan ja välirikkoaan sisarensa kanssa.

Pian salaisuudet alkavat paljastua ja tapahtumat sekä Nelin että muiden naisten kuolemien taustalla selviävät. Onko kukaan kaupungin asukkaista täysin syytön?

Koska Hawkinsin esikoisteos Nainen junassa oli todella hyvä, jopa loistava, oli minulla suuret odotukset tätä kirjaa kohtaan. Oliko tämä parempi tai edes yhtä hyvä kuin se? No ei ollut. Jos tätä kirjaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi sekava. Alusta asti ärsytti se miten monta kertojaa kirjassa oli ja niinpä oli hankalaa pysyä kärryillä siitä kuka kukin on. Suurin osa henkilöistä jäi aika pinnallisiksi ja joidenkin mukanaolo tuntui hieman turhalta.

Kirjan juoni kuulosti todella jännittävältä ja siitä olisi varmasti voinut saadakin todella mukaansatempaavan. Hetkellisesti tarina imaisikin mukaansa mutta loppua kohden se jotenkin lässähti. Parasta tämän tyyppisissä kirjoissa on juuri se, miten jännitys loppua kohden kasvaa ja parhaimmillaan loppuratkaisu on täysin odottamaton ja viimeiset rivit luettuasi jäät vain hetkeksi ihmettelemään lukemaasi. Tässä taasen jännitys ei ehtinyt oikein missään vaiheessa kasvaa vaan lukeminen oli aika tasaista tarpomista. Ei edes se viimeisten sivujen "paljastus" jaksanut enää yllättää kun oli niin turtunut koko kirjaan :D

Harvemmin olen ollut näin pettynyt mihinkään kirjaan mutta kaipa omat odotukset olivat vähän liiankin korkealla. Jos en olisi lukenut Nainen junassa-romaania niin ehkä tähän olisi voinut suhtautua hieman eri tavalla. Joka tapauksessa tästä kaikesta kritiikistä huolimatta ihan kelvollinen trilleri. Mielenkiinnolla odotan mitä Hawkins seuraavaksi keksii.

Paula Hawkins: Tummiin vesiin
Alkuperäinen teos: Into the Water, 2017
Otava, 2017
415 s. 

perjantai 10. marraskuuta 2017

Kiera Cass: Ainoa


Olin täällä. Enkä aina ymmärtänyt miksi. Maxon vietti yhä aikaa Krissin kanssa - senkin jälkeen, mitä oli tehnyt pitääkseen minut täällä. Kapinalliset jatkoivat heltymättä hyökkäyksiään palatsin muurien ulkopuolella, kun taas sisäpuolella kuninkaan jäätävät sanat horjuttivat itseluottamustani aivan yhtä paljon. Samalla Aspen yhä pyöri ympärilläni, mikä minun piti salata. Lisäksi kaikkialla oli kameroita, jotka taltioivat elämäämme katsojien viihdykkeeksi. Minua työnnettiin nurkkaan joka suunnalta, ja jäin paitsi kaikesta, mikä minulle oli aiemmin ollut tärkeää. 

Valinta-sarjan kolmannessa osassa kilpailu lähestyy loppuaan ja alkujaan 35 tytön joukko on karsiutunut neljään. American tunteet prinssi Maxonia kohtaan ovat voimistuneet ja samalla hän yrittää päästää lopullisesti irti ensirakkaudestaan Aspenista - mikä ei ole helppoa, koska tämä työskentelee palatsissa vartijana. Etelän kapinallisten yhä väkivaltaisemmiksi yltyvät hyökkäykset ravistelevat sekä palatsia että koko kuningaskuntaa, mutta toivoa tuo yllättävä liittoutuminen rauhallismielisten Pohjoisen kapinallisten kanssa.

Kenet tytöistä prinssi Maxon lopulta valitsee puolisokseen? Koituuko kuninkaan vihamielisyys ja sabotointiyritykset American kohtaloksi? Ja uskaltaako hän lopulta antautua rakkaudelle? Jännittävän loppuhuipennuksen myötä näihin kaikkiin kysymyksiin saadaan lopulta vastaukset.

Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että varmaan mikään kirjasarja ei ole herättänyt näin paljoa erilaisia tuntemuksia. En tiedä mikä näissä kirjoissa on kun toisaalta ne ärsyttävät ihan suunnattoman paljon ja toisaalta koukuttavat niin pahasti, että ne on pakko ahmia lähes yhdeltä istumalta. Onhan tuo koko tarina nyt oikeasti aika typerä ja America päähenkilönä välillä todella raivostuttava - tekisi mieli huutaa, että sano nyt jo Maxonille että rakastat häntä niin pääsisit(te) paljon helpommalla. Ihmetyttää ylipäätään miten Maxon jaksaa American kiukuttelua ja mielialan vaihteluita. Emme kai me naiset oikeasti ole noin hankalia? :D

Onneksi näissä kirjoissa keskitytään myös muuhunkin kuin pelkkään ihmissuhdedraamaan. Kapinallisten uhka ja mielipuoli kuningas tuovat osaltaan tarinaan mukavaa jännitystä ja siinä tuodaan esille myös paljon sitä, miten epäreilusti kastit jakavat kansaa ja määrittelevät kaiken ammatista lähtien. Tämä toi tarinaan vähän enemmän syvyyttä ja alkoi kiinnostaa jopa varsinaista Valinta-hässäkkää enemmän.

Summa summarum: ristiriitaisista fiiliksistä huolimatta ei kaduta, että luin nämä mutta onneksi tämä oli nyt tässä. Vai oliko? Ehei! Neljäs osa Perijätär on jo suomennettu ja kai sekin on sitten pakko lukea, koska omatunto ei vaan salli jättää kesken.

Lue, jos uskallat!

Kiera Cass: Ainoa
Alkuperäinen teos: The One, 2014
Pen & Paper, 2017
318 s.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Miika Nousiainen: Juurihoito


Hieman nolottaa myöntää, että en ollut lukenut yhtäkään Miika Nousiaisen kirjaa ennen Juurihoitoa. Mikä johtuu varmaan siitä, että olen vasta ihan parin viime vuoden aikana havahtunut lukemaan ylipäätään enemmän suomalaista kirjallisuutta. Onneksi niin, koska aikamoisia helmiä on löytynyt (ja varmasti vielä löytämättä). Tämän voi laskea niiden joukkoon, vaikkakin hammaslääkärikammoisena kirjan ulosanti hieman mietitytti. :D

Mainosalalla työskentelevä Pekka Kirnuvaara kärsii yhä lapsuudentraumastaan; isä Onni häipyi hänen ollessaan 3-vuotias. Sattumalta hammaslääkärin vastaanotolla paljastuu, että hänellä on isoveli, hammaslääkärinä työskentelevä Esko, jonka Onni-isä on myös lapsena hylännyt. Nihkeän alun jälkeen Pekka ja Esko päättävät ruveta selvittämään mitä isälle tapahtui, ja he päätyvät Lieksan kautta Ruotsiin, Thaimaahan ja lopulta Australiaan asti. Matkan varrella sisarusparvi sen kuin kasvaa ja palaset alkavat pikkuhiljaa loksahtaa paikoilleen.

Elämässä on kolme suurta kysymystä. Kuka olet? Minne menet? Puudutetaanko? Itse osaan vastata vain viimeiseen. Kannattaa puuduttaa. Varsinkin tunteet. 

Juurihoito oli kaikkea sitä mitä odotinkin ja aika paljon enemmänkin. Se oli hauska, varsinkin sisarusten erilaisuus ja keskinäinen naljailu oli ehkä kirjan parasta antia. Vihreitä, etnistä ruokaa ja tasa-arvoa kannattava Pekka, hampaille omistautunut pidättyväinen Esko ja kiroileva ja kovia kokenut neljän pojan äiti Sari... Niin erilaisia mutta kaikki variaatioita aika tavallisesta suomalaisesta ihmisestä.

En voi sanoa, että kirja olisi erityisesti koskettanut mutta oli mukavaa seurata miten he kaikki löysivät itsestään uusia puolia. Ja vaikka kukaan heistä ei tiennyt että on edes olemassa sisaruksia, oli heillä kaikilla ollut se tunne että jotain puuttuu. Isän jalanjälkien seuraaminen yhdisti heidät lopulta hyvin tiiviiksi sisarusjoukoksi. Vaikka tultaisiin ihan erilaisista oloista ja erilaisesta kulttuurista, ei sillä loppupeleissä ole mitään merkitystä.

Eniten yllätti se miten kriittinen kirja oli, ja miten paljon siinä käsiteltiin tärkeitä historiallisia tapahtumia. Esimerkkeinä Lieksan romaniväestön kohtelu, Thaimaan seksiturismi ja Australian alkuperäisväestön aboriginaalien sortaminen. Pidin siitä miten hyvin ne limittyivät yhteen tarinan kanssa, joten ei tullut semmoinen tunne että mitä tässä nyt oikein saarnataan. Paremminkin se vähän hyvällä tavalla ravisteli ja sai miettimään asioita.

Juurihoito oli hyvä ja varsinkin omaperäinen kirja, tuskin tulee ihan heti vastaan toista samanlaista. Ei ehkä parhaimpia mitä olen tänä vuonna lukenut mutta ehdottomasti mieleenpainuva.

Nojaan tyytyväisenä syvemmälle etupenkin selkänojaan. Lopulta me olemme kaikki samanlaisia. Tarvitsemme mahdollisimman paljon kunnioitusta ja rakkautta. Niin, ja hidastelijat vittuun tieltä hortoilemasta. Kun on kiire kotiin rakkaiden luo. 

Miika Nousiainen: Juurihoito
Otava, 2016
332 s.

torstai 2. marraskuuta 2017

Helsingin kirjamessut


Kirjamessut on ohi ja nyt ajattelin tehdä vielä pienen koosteen tapahtumasta. Kävin siis paikan päällä perjantaina ja lauantaina, ja se oli kyllä ihan riittävästi. Se väentungos alkoi varsinkin lauantaina hieman ahdistaa mutta onneksi jostain löytyi aina joku rauhallinen nurkkaus minne mennä hetkeksi hengähtämään. :D

Olihan siellä todella paljon nähtävää ja kuultavaa. Torstaina ensimmäiset pari tuntia meni oikeastaan ees taas kulkemiseen ja siihen että yritin hahmottaa missä on mitäkin. Ja totta kai myös ostettavaa riitti. Onneksi pidin itseni aika hyvin aisoissa ja ostin vain semmoisia kirjoja mitkä oli pakko saada. En ehtinyt näkemään ihan kaikkia listalla olleita esiintyjiä, mutta ne ketkä ehdin tekivät kaikki vaikutuksen. Maaret Kallio, Jere Karalahti, Marko Annala, Jenni Pääskysaari & Arno Kotro, Peter Franzen... Eksyin myös sattumalta kuuntelemaan kun mm. Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja keskustelivat kirjasta Kirjava käsikirja kestävään kehitykseen, ja se osoittautui yllättävän mielenkiintoiseksi keskusteluksi.

Messuista jäi siis enimmäkseen positiivinen fiilis, sekä kirjamessuista että yläkerrassa olleista viini- ja ruokamessuista. Aion ehdottomasti tulla ensi vuonna uudestaan! Voisin tähän loppuun laittaa vielä kuvapläjäyksen koska noh kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Kaikki kirjat 2€ - uhka vai mahdollisuus?

Tämä oli ihana yllätys <3

 

Maaret Kallio

Marko Annala kertoi kirjastaan Värityskirja.

Jere Karalahden haastattelu yllätti eniten.


Peter Franzen

Messuostokset

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Ensimmäistä kertaa Helsingin kirjamessuille!


Olen ehkä ihan vähän innoissani siitä, että pääsen vihdoin ja viimein käymään Helsingin kirjamessuilla! Messut järjestetään siis 26.-29.10. Messukeskuksessa ja tarkoituksena on käydä kiertelemässä ja katselemassa perjantaina ja lauantaina. Pitkän pohdinnan jälkeen tulin lopulta siihen lopputulokseen, että neljä päivää putkeen voisi olla minullekin vähän liikaa.

Messuohjelma on tullut tietenkin käytyä läpi monta kertaa ja poimin sieltä muutamia tärppejä perjantaille ja lauantaille:

Perjantai 27.10.

12.30-13.00 Mika Waltari
Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa

16.00-16.30 Eino Leino
Maaret Kallio: Inhimillisiä kohtaamisia

17.30-18.00 Aleksis Kivi
Aki Linnanahde: Jere

18.00-18.30 Aleksis Kivi
Marko Annala: Värityskirja

19.00-19.30 Aleksis Kivi
Riku Rantala ja Tunna Milonoff: Mad Spirit

Lauantai 28.10.

12.30-13.00 Rauha
Meik Wiking: Hygge ja Lykke

13.00-13.30 Aleksis Kivi
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan Suomi

13.30-14.00 Katri Vala
Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat

16.00-16.30 Aleksis Kivi
Peter Franzen: Särkyneen pyörän karjatila

18.00-18.30 Aino
Mielen seksuaalisuus - parempaa seksiä

Hyvin mahdollista on, että aikataulu tulee itsellä muuttumaan enkä ehdi nähdä kaikkia, mutta must see on ainakin Maaret Kallion, Marko Annalan ja Anni Saastamoisen haastattelut. Ja mikä parasta, messukeskuksessa on samaan aikaan viini- ja ruokamessut! Todennäköisesti unohdun jossain vaiheessa sinne maistelemaan kaikkia ihania viinejä. Hieman myös hirvittää miten pahasti hullaannun kaikista niistä kirjoista mitä messuilla on myynnissä. :D

Mukavia messuhetkiä kaikille muillekin ketkä ovat menossa paikan päälle!

maanantai 23. lokakuuta 2017

Superlukumaraton 22.10.2017


Superlukumaraton järjestettiin taas eilen ja tällä kertaa sitä emännöi Hogwarts Library-blogi. Edelliseen lukumaratoniin en ehtinyt osallistua mutta nyt oli onneksi sopivampi hetki. Harmi kyllä en kuitenkaan kerennyt lukemaan ihan niin paljoa kuin oli suunnitelmissa mutta yritys hyvä kymmenen :D Aloitin maratonin siis sunnuntaina klo 12:30 ja se eteni näin:

Klo 12:30-13:40
Jatkoin kesken ollutta Satu Väisäsen Sinkun elämää-kirjaa ja sain luettua sen loppuun. Tätä kirjaa kohtaan minulla ei ollut mitään odotuksia, nappasin sen vain sattumanvaraisesti kirjaston hyllystä. Sain kuin sainkin yllättyä positiivisesti! Hauska opas sinkkuelämään, sai paljon hyviä vinkkejä ja ahaa-elämyksiä. Täydellinen kirja omaan elämäntilanteeseen.

Klo 15:15-17:15
Varauksessa ollut Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan Suomi saapui sopivasti juuri ennen lukumaratonia, joten päätin aloittaa sen seuraavaksi. Taattua laatua Kyröltä ja Suomen itsenäisyyden ajan vuodet limittyvät hauskasti yhteen Mielensäpahoittajan omien muistelmien kanssa.

Klo 18:00-21:00
Jatkoin Mielensäpahoittajan Suomea. Note to self: Älä lue kirjaa ja katso telkkaria samaan aikaan. Jäin useampaan otteeseen tuijottelemaan Tähdet, tähdet-ohjelmaa. Ei me naisetkaan aina pystytä keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa :D

Klo 11:30-12:30
Maratonin loppusuoralla ehdin vielä aloittamaan pitkään lukulistalla olleen Antti Tuomaisen Mies joka kuoli-kirjan. Vaikuttaa lupaavalta!

Luetut sivut yhteensä: 408

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Jojo Moyes: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta


En ole lukenut Jojo Moyesilta vielä yhtäkään huonoa kirjaa ja erityisesti Kerro minulle jotain hyvää teki suuren vaikutuksen. Joten kun kuulin, että häneltä suomennetaan uusi kirja, reaktioni oli: Täytyy laittaa heti varaukseen. 

Kyseisessä kirjassa eräs muotokuva kietoo kahden eri aikana eläneen naisen kohtalot yhteen. Ranskassa vuonna 1916 Sophie Lefevre palaa Pariisista St. Peronneen auttamaan perheensä hotellilla, ja kaipaa aviomiestään Edourdia, joka on taistelemassa rintamalla. Edouardin maalaama muotokuva Sophiesta muistuttaa häntä joka päivä siitä, millaista elämä, ja millainen hän itse ennen sotaa oli. Muotokuvasta kiinnostuu myös saksalainen komendantti, joka määrää yllättäen Sophien perheineen laittamaan ruokaa joka ilta hänelle ja saksalaisille upseereille. Lopulta Sophie joutuu tekemään päätöksen, joka muuttaa hänen elämänsä lopullisesti.

Lontoossa vuonna 2006 Liv Halston elää edelleen neljä vuotta sitten kuolleen arkkitehti-aviomiehensä Davidin suunnittelemassa talossa, josta ei pysty luopumaan rahaongelmista huolimatta. Voimaa Liville tuo seinällä roikkuva Sophien muotokuva, jonka hän sai lahjaksi mieheltään. Kun Edouard Lefevren jälkeläiset alkavat vaatia maalausta palautettavaksi heidän suvulleen, Liv päättää ruveta selvittämään mitä Sophielle oikeasti tapahtui. 

Kuten eivät aiemmatkaan Moyesin teokset, ei tämäkään tuottanut pettymystä. Vaikka kirjassa käsiteltiin aika rankkojakin aiheita, ei lukeminen kuitenkaan tuntunut rankalta. Moyesin tapa kirjoittaa on jotenkin niin helposti lähestyttävä, lämmin ja toiveikas; vaikka päähenkilö kävisi läpi mitä tahansa vaikeuksia, lukija tietää että kyllä hän selviää. Hurmaava kirja. 

Pidän myös siitä, että tässäkin kirjassa on päähenkilöinä vahvoja naisia, jotka selviävät mistä vaan ja ovat valmiina tekemään mitä vaan rakkaidensa puolesta. 

Jojo Moyes: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta
Alkuperäinen teos: The Girl You Left Behind, 2012
Gummerus, 2017
447 s. 

torstai 5. lokakuuta 2017

Margaret Atwood: Orjattaresi


Eletään uskonnollisessa yhteiskunnassa, jossa hedelmälliset naiset on alistettu synnytyskoneiksi. Heidät on sijoitettu koteihin, joissa heidän ainoana tehtävänään on synnyttää komentajalle ja tämän vaimolle terve lapsi. Mikäli he onnistuvat siinä, on luvassa siirto seuraavaan taloon. Mikäli eivät - vaikka vika ei olisikaan heissä - luvassa on jotain paljon pahempaa.

Me opimme kuiskuttelemaan melkein äänettömästi. Me kurottelimme käsillä toisiamme puolipimeässä, kun tädit eivät katsoneet, ja kosketimme toistemme sormia tyhjän tilan poikki. Me opimme huuliltalukua ja makasimme pää sivuittain tyynyllä ja tuijotimme toistemme suita. Sillä tavoin me sanoimme nimemme sängystä sänkyyn. Alma. Janine. Dolores. Moira. June. 

Näiltä naisilta on viety perhe, nimi ja jopa oikeus lukea tai kirjoittaa. Heidät puetaan punaisiin ja kaupungilla on lupa käydä vain pareittain. Jutella, saati sitten ystävystyä, ei kuitenkaan saa. Silmä valvoo kaikkea. Kirjan kertojana toimii yksi näistä naisista, Offredilainen. Hän ei halua alistua täysin, ja onneksi onkin yksi oikeus, jota ei voi viedä pois; oikeus ajatella. Voimaa Offred saa toistaessaan talon entisen, itsemurhan tehneen orjattaren komeroon kaivertamaa lausetta: 

Nolite te bastardes carborundorum.

Älä anna niiden perhanoiden nitistää itseäsi. Pian Offredilainen huomaa, että on muitakin jotka eivät suostu alistumaan, jotka kapinoivat vallitsevaa yhteiskuntaa vastaan. 

Katsoin parisen kuukautta sitten kirjaan perustuvan TV-sarjan, ja se teki suuren vaikutuksen. Jostain syystä havahduin lukemaan kirjan vasta sitten kun sitä alettiin toden teolla hypettämään somessa. Ei kuitenkaan häirinnyt vaikka olinkin ensin katsonut sarjan, ja aika lailla ne menivät yksi yhteen. Rehellisesti sanottuna en osaa sanoa kumpi oli parempi, kirja vai TV-sarja! Se on aika poikkeuksellista.

Pidän näistä dystopioista todella paljon, koska on jännittävää kuvitella millainen maailma voisi tulevaisuudessa pahimmillaan olla. Näin naisen näkökulmasta tämän kirjan kaltainen maailma olisi aika lailla pahin mahdollinen. Ei kuitenkaan niinkään kaukaa haettu, koska onhan maailmassa tälläkin hetkellä paikkoja, jossa naisen asema on aika lailla mitätön. 

Margaret Atwood: Orjattaresi
Alkuperäinen teos: The Handmaid's Tale, 1985
Tammi, 2017
436 s.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät



Ja vaikka mitään en niin tahtoisi kuin tietää missä Manuel on ja tuleeko Manuel vielä minun luokseni, joskus väsyn paitsi kysymyksiini, myös vastauksiini. Siihen että kaikella on tarkoitus ja jossain vastaus kaikkeen. Ettei sade voi olla vain sadetta. Ikävä pelkkää ikävää. 

Elsa löytää uskon, helluntailaisuuden. Perhe ei ymmärrä eikä hyväksy, mutta Elsa ei välitä: hän tuntee itsensä kokonaiseksi puhuessaan kielillä, Jumalan antamilla sanoilla. Herran johdattamana hän päättää ylioppilasjuhlien jälkeen lähteä Kolumbiaan, Bogotaan. Kuukaudet siellä vaihtuvat vuosiksi ja Elsa tutustuu paikallisen seurakunnan kautta sissien vankina olleeseen Manueliin. Lopulta vastauksia vaille jääneet kysymykset alkavat vaivata Elsaa ja hän alkaa kyseenalaistamaan omaa uskoaan. 

Rehellisesti sanottuna oli lähellä että olisin jättänyt tämän kirjan kesken. En ole tippaakaan uskonnollinen ihminen, mutta minusta on silti ihan mielenkiintoista lukea ihmisistä jotka uskovat - ja jotka syystä tai toisesta lakkaavat uskomasta. Tätä kirjaa lukiessa alkoi kuitenkin ensimmäisten parinkymmenen sivun jälkeen ahdistaa ja inhottaa mutta ihan vaan periaatteesta päätin kuitenkin lukea loppuun. Omatunto ei vain salli jättää mitään kirjaa kesken. 

Ja ihan hyvä että luin koska tässä tuli samalla haastettua itseä - kaikki kirjathan eivät voi miellyttää mutta niistä voi silti oppia jotain. Täytyy myös mainita se, että onhan tämä ihan äärimmäisen kauniisti kirjoitettu. 

Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät
Otava, 2017
288 s.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Fausto Brizzi: 100 onnen päivää



Mitä sinä tekisit, jos sinulla olisi sata päivää jäljellä? 

Tästä tulee totisinta totta nelikymppiselle Luciolle, joka saa kuulla olevansa parantumattomasti sairas. Hän päättääkin elää seuraavat päivät kirjaimellisesti kuin viimeistä päivää. Sadan päivän aikana Lucio ehtii muun muassa ottaa loparit työstään kuntokeskuksessa, seikkailla "muskettisotureidensa" kanssa ja löytää sattumalta uusia ystäviä sekä nauttia hyvästä ruoasta (ja niistä munkkirinkilöistä). Mutta ehtiikö hän voittaa takaisin syrjähypystä suivaantuneen vaimonsa Paolan rakkauden? 

Jo kannen perusteella päättelin, että vakavasta aiheestaan huolimatta tämä kirja ei ole mikään nyyhkytarina. Onneksi niin! Elämäntäyteinen, hauska, myöskin surullinen ja koskettava. Ennen kaikkea se sai ajattelemaan, että kunpa jokainen meistä osaisi elää jokaisen päivän niin kuin se olisi viimeinen. 

Väkisinkin aloin myös miettimään, mitä itse tekisin jos minulla olisi sata päivää jäljellä? Ainakin matkustaisin maailman ympäri, sanoisin suorat sanat ihmisille jotka sen ansaitsevat, hyppäisin benji-hypyn, kirjoittaisin kirjan... Ennen kaikkea olisin rohkea enkä välittäisi pätkääkään siitä mitä muut ajattelevat. Toisaalta, mikä estää tekemästä noita asioita juuri nyt? 

Fausto Brizzi: 100 onnen päivää
Gummerus, 2016
412 s. 

tiistai 26. syyskuuta 2017

Kuka olen?

Siinäpä vasta hyvä kysymys. Jos perustiedoista lähdetään niin olen 25-vuotias, nainen (kukapa olisi arvannut) ja kotoisin Pohjois-Savosta Kiuruvedeltä. Asuimme maalla 30 kilometrin päässä keskustassa, ja olen onnellinen että sain viettää lapsuuteni ja peltojen, metsien ja järvien ympäröimänä. Oli tilaa leikkiä ja vapaasti temmeltää pitkin poikin kylää. Lukion jälkeen haahuilin muutaman vuoden kunnes päädyin lopulta elokuussa 2015 Haapavedelle opiskelemaan kirjastoalaa. Valmistuin kesäkuussa 2017 ja nyt on etsinnässä se oma (työ)paikka elämässä.

Ujo, herkkä ja hieman omissa maailmoissa viihtyvä olen ollut aina. Jo lapsena saatoin kuljeskella tuntikausia yksin pitkin peltoja ja keksiä kaikenlaisia tarinoita. Nyt aikuisenakin viihdyn parhaiten kotona hyvän kirjan ja viinilasillisen kera. Toki sen vastapainoksi tykkään myös matkustella aina kun mahdollista, nähdä ystäviä ja käydä kaikenlaisissa kulttuuritapahtumissa. Pidän itseäni onnekkaana siinä mielessä, että vaikka minulla ei ole kovin laaja ystäväpiiri, on elämässäni kuitenkin muutama hyvä ystävä joihin tiedän voivani luottaa sataprosenttisesti.

Minä lukijana
Pääasiassa haluan kirjoittaa tänne blogiin kirjoista, mutta luultavasti myös muistakin aiheista. Mitä nyt mieleen ikinä tuleekaan. Voisin siis vähän avata sitä, miten rakkauteni kirjoihin on syntynyt ja kasvanut elämän edetessä.

Olen siis lukenut kirjoja aina. Tai siis siitä asti kun opin lukemaan. Lapsena maanantai oli viikon paras päivä koska silloin kirjastoauto tuli pyörähtämään meidän kylällä. Raahasin sieltä joka kerta korillisen kirjoja ja olen aika satavarma, että yksikään niistä ei jäänyt lukematta. Harry Potter oli (ja on varmaan edelleenkin) yksi ylitse muiden.

Lukuharrastus on siis kulkenut mukana koko elämän ajan, vaikkakin lukioaikana se välillä hiipui kirjoitusten ja kokeiden takia. Ei ole siis mikään ihme, että muutaman mutkan kautta päädyin lopulta opiskelemaan kirjastoalaa. Opiskelujen myötä rakkaus kirjoihin vain kasvoi ja haluan olla entistä paremmin perillä uutuuskirjoista ja lukea enemmän eri genrejä. Toiveena olisi löytää työpaikka kirjastosta - tai pääasia on että saisin työskennellä edes jotenkin kirjojen parissa.

torstai 21. syyskuuta 2017

Aloittaminen ja sen vaikeus

En ole varmaan ainoa, jolle aloittaminen on ihan pirun hankalaa. Ihan sama kuinka tärkeästä tai vähäpätöisestä asiasta on kyse, niin aina sen tekemistä pitää lykätä ja jättää sinne kuuluisaan viime tippaan. Toinen ongelma on se, että itse innostun helposti jostain asiasta mutta se innostus saattaa myös laantua yhtä nopeasti kuin alkoikin. Hyvänä esimerkkinä tämä blogi :D 

Minullahan oli siis vuodenvaihteessa aikomuksena aloittaa kirjoittamaan blogia säännöllisesti. Eihän se sitten mennyt ihan niin kuin strömsössä. En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa. Vaikka kirjoittaminen kiinnostaa todella paljon ja on ollut jo pitkään haaveena kirjablogin tai ylipäätään blogin perustaminen, tuntuu olevan mahdotonta istahtaa läppärin ääreen ja ruveta kirjoittamaan. Tai onhan se läppärin ääreen istuminen helppoa. Mutta sitten kun pitäisi alkaa kirjoittamaan, täytyykin yhtäkkiä selata kännykästä instagram/snapchat/facebook, lukea uutiset, viestittää kaverille, katsella työpaikkoja, ihan mitä vaan. Sinänsä hassua kun kyse on niinkin mieluisasta asiasta kuin kirjoittaminen. 

Osasyynä voi olla se, että liikaa alkaa miettimään mitä muut tästä ajattelevat, mistä minä nyt voin kirjoittaa ja kuulostaako tämä nyt ihan tyhmältä. Kun sillä ei ole oikeasti mitään väliä. Eikä ole väliä vaikka tätä blogia lukisi vain ne pari ystävää, jotka säännöllisin väliajoin käyvät toiveikkaina katsomassa olisinko vahingossa kirjoittanut jotain uutta sitten tammikuun. No hei nyt ei tarvitse enää pettyä! :D 

Joka tapauksessa kaipaan elämään tällä hetkellä jotain säännöllisyyttä, jotain mihin voi uppoutua ja unohtaa hetkeksi kaikki murheet. Toivottavasti tästä blogista tulisi semmoinen henkireikä. Yritys on ainakin kova!

lauantai 7. tammikuuta 2017

Luetut 2017

Viime vuoden tapaan ajattelin pitää kirjaa lukemisistani niin on mukava sitten vuoden päätteeksi katsella mitä kaikkea sitä onkaan oikein tullut luettua. Niin paljon kirjoja, niin vähän aikaa! Viime vuonna luin 57 kirjaa, joten tämän vuoden epävirallisena tavoitteena on saada luettua vähintään 100 kirjaa, saapa nähdä miten käy... 
Muutama kirja taas odottamassa lukemista...
Tammikuu
1. Lauren Oliver: Delirium
2. Alan Bennett: Epätavallinen lukija
3. Caroline Eriksson: Kadonneet
4. John Green: Arvoitus nimeltä Margo
5. Johanna Hulkko: K18
6. Ursula Poznanski: Vii5i
7. Antti Tuisku: Petokesä
8. Lena Dunham: Sellainen tyttö

Helmikuu

9. Hanna-Riikka Kuisma: Viides vuodenaika
10. Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia
11. Saul Black: Tappamisen pitkä oppimäärä
12. Laura Lindstedt: Oneiron
13. Lauren Oliver: Pandemonium
14. Laura Honkasalo: Pöytä yhdelle
15. Petri Tamminen: Suomen historia
16. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

Maaliskuu

17. Juuli Niemi: Et kävele yksin
18. Maria Turtschaninoff: Maresi
19. Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
20. J.K.Rowling, Jack Thorne ja John Tiffany: Harry Potter ja kirottu lapsi
21. Minna Rytisalo: Lempi
22. Ursula Poznanski: Vii5i
23. Saul Black: Rakkaudesta murhaan
24. Kalle Veirto: Ohut hauska kirja
25. Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä
26. Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä

Huhtikuu

27. Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa
28. Reidar Palmgren: Kirpputori
29. Salla Simukka: Punainen kuin veri
30. Stephen Chbosky: Elämäni seinäruusuna
31. Victoria Aveyard: Punainen kuningatar
32. Alexa Dagmar: Nuoren naisen opas
33. James Dashner: Maze Runner - Labyrintti
34. George R.R. Martin: Jäälohikäärme
35. Seita Vuorela: Lumi
36. Holly Bourne: Oonko ihan normaali?
37. K.K. Alongi: Kevätuhrit
38. Marko Annala: Värityskirja
39. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
40. Han Kang: Vegetaristi

Toukokuu

41. Bandi: Syytös
42. Ursula Poznanski: Äänet
43. Shari Lapena: Hyvä naapuri
44. Katri Sisko: 30 ennen 30
45. Mari Manninen: Yhden lapsen kansa
46. Riitta Jalonen: Kirkkaus
47. Salla Simukka: Valkea kuin lumi

Kesäkuu

48. Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
49. Karla Nieminen: Olet hyvä tyyppi
50. Anna Gavalda: Karkumatka
51. Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja
52. Lars Kepler: Hypnotisoija
53. Nicola Yoon: Kaikki kaikessa
54. Garth Greenwell: Kaikki mikä sinulle kuuluu
55. Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita
56. K.K. Alongi: Ansassa

Heinäkuu

57. Lauren Oliver: Requiem
58. Niina With: Taisit narrata, Stella
59. Alyson Noel: Kilpailijat
60. Ernest Hemingway: Vanhus ja meri

Elokuu

61. Leo Tolstoi: Anna Karenina
62. Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu
63. Lisa Hilton: Maestra
64. Mary Kubica: Good girl
65. Katharine McGee: Tuhat kerrosta
66. Kiera Cass: Valinta

Syyskuu

67. Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin; 1. Rakkaus
68. Alyson Noel: Musta lista
69. Kiera Cass: Eliitti
70. Liane Moriarty: Hyvä aviomies
71. Fausto Brizzi: 100 onnen päivää
72. Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät

Lokakuu

73. Jojo Moyes: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta
74. Satu Väisänen: Sinkun elämää
75. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan Suomi
76. Antti Tuomainen: Mies joka kuoli

Marraskuu

77. Miika Nousiainen: Juurihoito
78. Kiera Cass: Ainoa
79. Paula Hawkins: Tummiin vesiin
80. Lisa Hilton: Domina
81. Arno Kotro & Jenni Pääskysaari: Elämän A ja Ö
82. George Orwell: Eläinten vallankumous
83. Väinö Linna: Tuntematon sotilas
84. Antti Holma: Järjestäjä

Joulukuu
85. Roxane Gay: Bad Feminist
86. Alan Bradley: Piiraan maku makea
87. Gaetan Soucy: Tulitikkutyttö

Luin yhteensä 87 kirjaa :)