Eletään uskonnollisessa yhteiskunnassa, jossa hedelmälliset naiset on alistettu synnytyskoneiksi. Heidät on sijoitettu koteihin, joissa heidän ainoana tehtävänään on synnyttää komentajalle ja tämän vaimolle terve lapsi. Mikäli he onnistuvat siinä, on luvassa siirto seuraavaan taloon. Mikäli eivät - vaikka vika ei olisikaan heissä - luvassa on jotain paljon pahempaa.
Me opimme kuiskuttelemaan melkein äänettömästi. Me kurottelimme käsillä toisiamme puolipimeässä, kun tädit eivät katsoneet, ja kosketimme toistemme sormia tyhjän tilan poikki. Me opimme huuliltalukua ja makasimme pää sivuittain tyynyllä ja tuijotimme toistemme suita. Sillä tavoin me sanoimme nimemme sängystä sänkyyn. Alma. Janine. Dolores. Moira. June.
Näiltä naisilta on viety perhe, nimi ja jopa oikeus lukea tai kirjoittaa. Heidät puetaan punaisiin ja kaupungilla on lupa käydä vain pareittain. Jutella, saati sitten ystävystyä, ei kuitenkaan saa. Silmä valvoo kaikkea. Kirjan kertojana toimii yksi näistä naisista, Offredilainen. Hän ei halua alistua täysin, ja onneksi onkin yksi oikeus, jota ei voi viedä pois; oikeus ajatella. Voimaa Offred saa toistaessaan talon entisen, itsemurhan tehneen orjattaren komeroon kaivertamaa lausetta:
Nolite te bastardes carborundorum.
Älä anna niiden perhanoiden nitistää itseäsi. Pian Offredilainen huomaa, että on muitakin jotka eivät suostu alistumaan, jotka kapinoivat vallitsevaa yhteiskuntaa vastaan.
Katsoin parisen kuukautta sitten kirjaan perustuvan TV-sarjan, ja se teki suuren vaikutuksen. Jostain syystä havahduin lukemaan kirjan vasta sitten kun sitä alettiin toden teolla hypettämään somessa. Ei kuitenkaan häirinnyt vaikka olinkin ensin katsonut sarjan, ja aika lailla ne menivät yksi yhteen. Rehellisesti sanottuna en osaa sanoa kumpi oli parempi, kirja vai TV-sarja! Se on aika poikkeuksellista.
Pidän näistä dystopioista todella paljon, koska on jännittävää kuvitella millainen maailma voisi tulevaisuudessa pahimmillaan olla. Näin naisen näkökulmasta tämän kirjan kaltainen maailma olisi aika lailla pahin mahdollinen. Ei kuitenkaan niinkään kaukaa haettu, koska onhan maailmassa tälläkin hetkellä paikkoja, jossa naisen asema on aika lailla mitätön.
Margaret Atwood: Orjattaresi
Alkuperäinen teos: The Handmaid's Tale, 1985
Tammi, 2017
436 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti