En ole lukenut Jojo Moyesilta vielä yhtäkään huonoa kirjaa ja erityisesti Kerro minulle jotain hyvää teki suuren vaikutuksen. Joten kun kuulin, että häneltä suomennetaan uusi kirja, reaktioni oli: Täytyy laittaa heti varaukseen.
Kyseisessä kirjassa eräs muotokuva kietoo kahden eri aikana eläneen naisen kohtalot yhteen. Ranskassa vuonna 1916 Sophie Lefevre palaa Pariisista St. Peronneen auttamaan perheensä hotellilla, ja kaipaa aviomiestään Edourdia, joka on taistelemassa rintamalla. Edouardin maalaama muotokuva Sophiesta muistuttaa häntä joka päivä siitä, millaista elämä, ja millainen hän itse ennen sotaa oli. Muotokuvasta kiinnostuu myös saksalainen komendantti, joka määrää yllättäen Sophien perheineen laittamaan ruokaa joka ilta hänelle ja saksalaisille upseereille. Lopulta Sophie joutuu tekemään päätöksen, joka muuttaa hänen elämänsä lopullisesti.
Lontoossa vuonna 2006 Liv Halston elää edelleen neljä vuotta sitten kuolleen arkkitehti-aviomiehensä Davidin suunnittelemassa talossa, josta ei pysty luopumaan rahaongelmista huolimatta. Voimaa Liville tuo seinällä roikkuva Sophien muotokuva, jonka hän sai lahjaksi mieheltään. Kun Edouard Lefevren jälkeläiset alkavat vaatia maalausta palautettavaksi heidän suvulleen, Liv päättää ruveta selvittämään mitä Sophielle oikeasti tapahtui.
Kuten eivät aiemmatkaan Moyesin teokset, ei tämäkään tuottanut pettymystä. Vaikka kirjassa käsiteltiin aika rankkojakin aiheita, ei lukeminen kuitenkaan tuntunut rankalta. Moyesin tapa kirjoittaa on jotenkin niin helposti lähestyttävä, lämmin ja toiveikas; vaikka päähenkilö kävisi läpi mitä tahansa vaikeuksia, lukija tietää että kyllä hän selviää. Hurmaava kirja.
Pidän myös siitä, että tässäkin kirjassa on päähenkilöinä vahvoja naisia, jotka selviävät mistä vaan ja ovat valmiina tekemään mitä vaan rakkaidensa puolesta.
Jojo Moyes: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta
Alkuperäinen teos: The Girl You Left Behind, 2012
Gummerus, 2017
447 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti