Superlukumaraton 26.11.2017

Eilen oli taas superlukumaratonin aika! Tämänkertaista maratonia emännöi Carry on reading-blogin Henna ja itse osallistuin nyt toista kertaa. Miten kivaa että tällaisia järjestetään!

Tällä kertaa valitsin luettavaksi Tuntemattoman sotilaan, koska (hävettää myöntää) olen aikoinaan aloittanut sen kahdesti mutta en päässyt kumpanakaan kertana loppuun asti. Siispä näin juhlavuoden kunniaksi ja itsenäisyyspäivän lähestyessä se tuntui lähes pakolliselta valinnalta. Toisen kirjan halusin olevan jotain kevyempää luettavaa, joten valitsin lainakirjojeni joukosta Antti Holman Järjestäjän. Koska eihän se voi olla mitään muuta kuin hillittömän hauska?

Aloitin oman luku-urakkani sunnuntain puolella, tarkalleen ottaen klo 16:30.

16:30-19:30
Innokkaana tartuin Tuntemattomaan sotilaaseen, tällä kertaa pääsisin loppuun asti! Olin tosin ehkä hieman liian optimistinen kun pohdin riittävätkö kaksi kirjaa tätä lukumaratonia varten. Hyvin pian huomasin, että Tuntemattoman sotilaan lukeminen onkin yllättävän hidasta. Siinä puhutaan niin paljon eri murteilla, että täytyy keskittyä tavallista paremmin jotta varmasti ymmärtää kaiken. Luin 100 sivua.

(Tässä välissä tuli tauko koska oli ihan pakko katsoa Tähdet,tähdet telkkarista.)

21:15-02:00
Jatkoin Tuntematonta. Välillä keskittyminen meinasi herpaantua (kuten minulla usein) ja unohduin selaamaan eri some-kanavia ja juttelemaan kavereiden kanssa. Lipsahti hieman myöhäiseksi ja väsymys vei lopulta voiton. Ihme etten nähnyt yöllä sota-aiheisia unia. :D Luin 129 sivua.

11:00-16:30
Luku-urakka jatkui aamiaisen yhteydessä ja pääsin kuin pääsinkin Tuntemattoman loppuun. Kirjan viimeinen lause "Aika velikultia" herätti huvittuneisuutta kun muistin, että jossain Haluatko miljonääriksi-jaksossa kysyttiin mikä suomalainen klassikkoteos päättyy noihin sanoihin. En tiennyt silloin vastausta. Nyt tiedän. :D En sitten lopulta kerennyt kuin aloittaa Antti Holman kirjaa. Luin 243 sivua.

Lukumaratonista jäi hyvä fiilis ja ennen kaikkea olen iloinen, että sain vihdoin ja viimein luettua Tuntemattoman sotilaan. Nyt kehtaan vihdoinkin katsoa itsenäisyyspäivänä sen alkuperäisen elokuvaversion. Pidin kirjasta paljon vaikka se olikin hidasta luettavaa. Murteet toivat siihen oman mausteensa ja persoonallisia henkilöhahmoja oli ilahduttavan runsaasti. Sodan eri vaiheet ja tunnetilat voitonriemusta tappion tuomaan lannistuneisuuteen oli kuvattu hyvin. Myöskin Antti Holman kirja vaikutti juuri niin hauskalta kuin kuvittelinkin.

Luetut sivut yhteensä: 472

Lisa Hilton: Domina

Käsin kirjoitettu kutsu galleriani ensimmäiseen näyttelyyn oli kiinni peilin kulmassa. Elisabeth Teerlincillä on ilo kutsua teidät Galleria Gentileschiin... Katselin sanoja jälleen kerran uudelleen, kun kiinnitin hiuksiani. Olin tehnyt sen. Olin nyt Elisabeth. Judith Rashleigh ei ollut minulle edes haamu, tuskin muuta kuin nimi käyttämättömässä passissa, joka lojui työpöytäni laatikossa. Hyväilin kädelläni tarkasti järjestettyä rekillistä mekkoja nautiskellen kankaiden liukkaudesta, hyvän silkin notkeasta painosta.

Sarjan ensimmäisessä osassa, Maestrassa, Judith sai potkut työpaikastaan Lontoolaisessa taidehuutokaupassa ja päätyi työskentelemään seuralaisbaariin. Upporikkaan asiakkaan tarjottua hänelle viikonloppumatkaa Rivieralle Judith päättää karistaa Lontoon pölyt jaloistaan. Rivieralla alkaa tapahtua ja erilaisten käänteiden kautta Judith saa käsiinsä ja myy väärennöksen, päätyy elämään luksuselämää jahdilla eikä ruumiiltakaan vältytä.

Dominassa Judith elää vihdoin haluamaansa elämää: hänellä on asunto Venetsiassa, uusi henkilöllisyys Elisabeth Teerlincinä ja ikioma taidegalleria. Silti jotain tuntuu puuttuvan. Yllättäen Judithille tarjotaan mahdollisuutta arvioida erään venäläisen oligarkin, Pavel Jermolovin, taidekokoelma. Lopulta hän kuitenkin kieltäytyy tarjouksesta ja pian asiat alkavat mennä pieleen. Tavarat asunnossa alkavat mystisesti liikuskella, galleria sotketaan ja Judithin oikea henkilöllisyyskin uhkaa paljastua. Hän joutuu lähtemään uudelleen karkumatkalle viholliset kannoillaan.

Pidin Maestrasta todella paljon ja niinpä tartuin innoissani tähän sarjan seuraavaan osaan. Eikä tarvinnut tälläkään kertaa pettyä. Tahti oli hengästyttävän kova ja juonenkäänteitä riitti. Seksikohtaukset olivat odotetun ronskeja ja suorasukaisia mutta yllätyin siitä, että tämä oli ehkä vähän kesympi kuin Maestra. Niinpä takakannen Iltalehden arvio "kohauttava eroottinen trilleri" hieman huvittaa. Ensimmäisen osan jälkeen tämä tuskin enää sen kummemmin herättää kohua. Kai? Ainoa asia mikä itseä hieman häiritsi oli loputtomat taideviittaukset. Mikä on ihan ymmärrettävää koska taide on isossa osassa näissä kirjoissa. Mutta kun asiasta ei paljoakaan tiedä, niin se tuntui välillä hieman tylsältä.

Googlettelin huvikseni Lisa Hiltonin ja eksyin lukemaan hänen haastatteluaan Telegraphissa. Siinä hän toteaa näin (vapaasti suomennettuna): "Kukaan ei kysy mitä James Bond tuntee asioista. Miksi naishahmon pitäisi olla yhtään erilaisempi? Miksi nainen ei voi tehdä vartalollaan mitä haluaa ilman että hänen tarvitsee keskustella tunteistaan?"

Minusta Hilton osuu naulan kantaan tällä kommentilla. Judith on ihanan virkistävä naishahmo; hän on vahva ja kunnianhimoinen, ei turhia lässytä tai tunteile ja nauttii seksistä, eikä tippaakaan häpeile sitä. Tällaisia naishahmoja kirjallisuudessa saisi olla enemmänkin. Paitsi en ehkä allekirjoita Judithin taipumusta murhata kylmäverisesti kaikki jotka tulevat hänen tielleen, mutta näihin kirjoihin se jotenkin sopii. :D Sen sijaan vertailua Fifty Shades of Grey-kirjoihin en voi käsittää. Kummassakin on erotiikkaa mutta siihenpä ne yhtäläisyydet sitten aika lailla loppuvatkin.

Suosittelen lämpimästi tätä kirjasarjaa kaikille, varsinkin niille jotka pitävät jännityksestä ja vahvoista naishahmoista, ja joissa ronskit seksikohtaukset eivät herätä kiusaantuneisuuden tunnetta. :D Odotan innolla seuraavaa ja viimeistä osaa, sen verran jännittävään kohtaan Domina jäi!

Lisa Hilton: Domina
Alkuperäinen teos: Domina, 2017
Tammi, 2017
384 s. 

Kirjahyllyni

Ajattelinpas näin perjantai-illan kunniaksi listata omasta kirjahyllystäni löytyvät kirjat. Olipahan urakka! Koko kirjahyllystä en uskaltanut kuvaa laittaa koska se ratkeaa kohta liitoksistaan (kuten tuostakin kuvasta näkyy) :D Toivon mukaan lähitulevaisuudessa olisi tiedossa reissu Ikeaan...

Olen kirjojen(kin) suhteen aikamoinen hamstraaja ja varsinkin kirpputorilta tulee ostettua kirjoja ajatuksella "kyllä mää tämän joskus luen..." Arvaa kahdesti luenko. Ihan hävettää miten paljon lukemattomia kirjoja omassa kirjahyllyssä on, joten pitäisikö laittaa itsensä hetkeksi lainauskieltoon jotta olisi pakko lukea vain kotoa löytyviä kirjoja?

A

Aaltonen, Mikko: JHT - Musta lammas

Adeline, L. Marie: S.E.C.R.E.T. - Kuuma leikki

Adeline, L. Marie: S.E.C.R.E.T. - Polttava peli

Adeline, L. Marie: S.E.C.R.E.T. - Nautinnon kutsu

Ahern, Cecelia: P.S. Rakastan sinua

Ahnhem, Stefan: Pimeään jäänyt

Ahnhem, Stefan: Yhdeksäs hauta

Austen, Jane: Viisasteleva sydän

Austen, Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo

B

Bauby, Jean-Dominique: Perhonen lasikuvussa

Björk, Samuel: Yölintu

Bronte, Charlotte: Kotiopettajattaren romaani

Bronte, Charlotte: Jane Eyre

Bronte, Emily: Humiseva harju

Brown, Dan: Da Vinci-koodi

Bushnell, Candace: Sinkkuelämää

C

Cao, Irene: Sinun katseesi
Carey, M.R.: Maailman lahjakkain tyttö

Christie, Agatha: Murha Mesopotamiassa

Christie, Agatha: Sininen juna

Christie, Agatha: Kuolema ilmoittaa lehdessä

Christie, Agatha: Aikataulukon arvoitus

Christie, Agatha: Kurpitsajuhla

Christie, Agatha: Idän pikajunan arvoitus

Christie, Agatha: Kortit pöydällä

Cleave, Chris: Sodassa ja rakkaudessa

Coelho, Paulo: Alkemisti

Collins, Suzanne: Nälkäpeli

Collins, Suzanne: Vihan liekit

Collins, Suzanne: Matkijanärhi

Crouch, Blake: Wayward Pines - Ei pakotietä

Crouch, Blake: Wayward Pines - Salaisuus

D

Dalai-lama: Ilon kirja
Demick, Barbara: Suljettu maa

Dicker, Joel: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Doerr, Anthony: Kaikki se valo jota emme näe

Donoghue, Emma: Huone

Dosa, David: Hoivakodin kissa Oscar

Dostojevski, Fjodor: Rikos ja rangaistus

F

Fellowes, Julian: Belgravia
Fielding, Helen: Bridget Jones - Elämäni sinkkuna

Fitzgerald, F. Scott: Kultahattu

Flynn, Gillian: Paha paikka

Flynn, Gillian: Kiltti tyttö

Franzen, Peter: Tumman veden päällä

Franzen, Peter: Samoilla silmillä

G

Gabaldon, Diana: Muukalainen

Garcia Marquez, Gabriel: Sadan vuoden yksinäisyys

Gavalda, Anna: Kimpassa

Gavalda, Anna: Viiniä keittiössä

Gilbert, Elizabeth: Eat pray love

Gogol, Nikolai: Kuolleet sielut

Golding, William: Kärpästen herra

Gray, John: Miehet ovat Marsista naiset Venuksesta

Green, John: Tähtiin kirjoitettu virhe

H

Haapasalo, Ville: Et kuitenkaan usko...
Haapasalo, Ville: Et muuten tätäkään usko...

Harden, Blaine: Leiri 14 - Pako Pohjois-Koreasta

Harris, Robert: Haamukirjoittaja

Harris, Thomas: Uhrilampaat

Hautala, Marko: Kuokkamummo

Hawkins, Paula: Nainen junassa

Heikkilä, Mervi: Louhen liitto

Heikkilä, Mervi: Tuonella kulkijat

Hemingway, Ernest: Kirjava satama

Hemingway, Ernest: Vanhus ja meri

Hosseini, Khaled: Tuhat loistavaa aurinkoa

Hosseini, Khaled: Leijapoika

Härkönen, Anna-Leena: Akvaariorakkautta

Härkönen, Anna-Leena: Häräntappoase

Härkönen, Anna-Leena: Juhannusvieras

Härkönen, Anna-Leena: Ei kiitos

Härkönen, Anna-Leena: Kaikki oikein

I

Itkonen, Juha: Hetken hohtava valo
Itkonen, Juha: Anna minun rakastaa enemmän
Itkonen, Juha: Kohti
Itkonen, Juha: Huolimattomia unelmia
Itkonen, Juha: Seitsemäntoista

J

James, E.L.: Fifty Shades - Sidottu
James, E.L.: Fifty Shades - Satutettu
James, E.L.: Fifty Shades - Vapautettu

K

Kalajoki, Mikko: Miesmuisti
Kallentoft, Mons: Zack
Kaunisto, Milja: Luxus
Kauranen, Anja: Sonja O. kävi täällä
Kauranen, Anja: Syysprinssi
Kepler, Lars: Hypnotisoija
Kepler, Lars: Paganini ja paholainen
Kepler, Lars: Tulitodistaja
Kepler, Lars: Nukkumatti
Kepler, Lars: Vainooja
Kepler, Lars: Playground
Kettu, Katja: Kätilö
Kinnunen, Tommi: Lopotti
Kivi, Aleksis: Seitsemän veljestä
Kubica, Mary: Pretty baby
Kyrö, Tuomas: Mielensäpahoittaja

L

Lagercrantz, David: Se mikä ei tapa
Lagercrantz, David: Minä, Zlatan Ibrahimovic
Lapidus, Jens: Rahalla saa
Lapidus, Jens: Siisti kosto
Lapidus, Jens: Luksuselämää
Lapidus, Jens: Sthlm delete
Lapidus, Jens: Vip-huone
Larsson, Stieg: Miehet jotka vihaavat naisia
Larsson, Stieg: Tyttö joka leikki tulella
Larsson, Stieg: Pilvilinna joka romahti
Lawrence, D.H.: Lady Chatterleyn rakastaja
Lewis, C.S.: Velho ja leijona
Lewis, C.S.: Prinssi Kaspian
Lewis, C.S.: Kaspianin matka maailman ääriin
Lewis, C.S.: Hopeinen tuoli
Lewis, C.S.: Hevonen ja poika
Lewis, C.S.: Taikurin sisarenpoika
Lewis, C.S.: Narnian viimeinen taistelu
Linna, Väinö: Tuntematon sotilas
Lupton, Rosamund: Mitä jäljelle jää

M

Malvaldi, Marco: Viiden korttipeli
Martel, Yann: Piin elämä
Massey, Sujata: Rei Shimuran ensimmäinen tapaus
Mennander, Ari: Teemu
Moriarty, Liane: Hyvä aviomies
Moyes, Jojo: Kerro minulle jotain hyvää
Murakami, Haruki: Kafka rannalla

N

Nabokov, Vladimir: Lolita
Nesbo, Jo: Lepakkomies
Nesbo, Jo: Torakat
Nesbo, Jo: Punarinta
Nesbo, Jo: Suruton
Nesbo, Jo: Veritimantit
Neuhaus, Nele: Lumikin on kuoltava
Nicholls, David: Sinä päivänä
Nordberg, Jenny: Kabulin tyttöjen salaisuus

O

O'Farrell, Maggie: Käsi jota kerran pitelin
Oksanen, Sofi: Stalinin lehmät
Oksanen, Sofi: Puhdistus
Oliver, Lauren: Delirium - rakkaus on harhaa

P

Palmgren, Reidar: Lentämisen alkeet

R

Rice, Anne: Veren vangit
Riggs, Ransom: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Rowling, J.K.: Harry Potter ja Azkabanin vanki
Rowling, J.K.: The Tales of Beedle and the Bard
Rytisalo, Minna: Lempi
Rönkkönen, Henriikka: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita

S

Saastamoinen, Anni: Depressiopäiväkirjat
Saure, Heikki: Wilson Kirwa - Juoksijasoturin ihmeellinen elämä
Sebold, Alice: Oma taivas
Sendker, Jean-Philipp: Sydämenlyönneissä ikuisuus
Smith, Keri: Tuhoa tämä kirja
Soucy, Gaetan: Tulitikkutyttö
Statovci, Pajtim: Kissani Jugoslavia
Steinbeck, John: Hiiriä ja ihmisiä

T

Takanen, Kimmo: Tunne lukkosi
Tervo, Jari: Layla
Toibin, Colm: Brooklyn
Tolkien, J.R.R.: Hobitti
Tolkien, J.R.R.: Sormuksen ritarit
Tolkien, J.R.R.: Kaksi tornia
Tolkien, J.R.R.: Kuninkaan paluu
Tolstoi, Leo: Anna Karenina

V

Viikilä, Jukka: Akvarelleja Engelin kaupungista

W

Waller, Robert James: Hiljaiset sillat

X

Xinran: Kiinan kadonneet tyttäret

Z

Zander, Joakim: Lähiö

Paula Hawkins: Tummiin vesiin

Sinä et missään vaiheessa muuttunut. Olisihan minun pitänyt se tietää, ja niin minä tiesinkin. Rakastit Mill Housea ja jokea ja olit täysin sinne hukkuneiden naisten lumoissa. Suhtauduit pakkomielteenomaisesti heidän tekoihinsa ja ihmisiin, jotka he jättivät jälkeensä. Ja nyt menit tekemään tämän. Ihan totta, Nel - veitkö pakkomielteesi tosiaan niin pitkälle? 

Nel Abbott löydetään kuolleena joesta. Tarkemmin sanottuna paikasta, jota kutsutaan Hukkuneiden mutkaksi koska monen naisen elämä on päättynyt siellä joko heidän omasta tahdostaan tai siitä riippumatta. Jules matkustaa lapsuudenmaisemiinsa Beckfordiin huolehtimaan kuolleen sisarensa teini-ikäisestä tyttärestä Lenasta ja selvittämään mitä Nelille oikeasti tapahtui. Tekikö tämä todella itsemurhan niin kuin kaikki luulevat? Palattuaan vastentahtoisesti kaupunkiin jonka toivoi jättäneensä ikuisesti taakseen, Jules joutuu käsittelemään myös kipeitä lapsuusmuistojaan ja välirikkoaan sisarensa kanssa.

Pian salaisuudet alkavat paljastua ja tapahtumat sekä Nelin että muiden naisten kuolemien taustalla selviävät. Onko kukaan kaupungin asukkaista täysin syytön?

Koska Hawkinsin esikoisteos Nainen junassa oli todella hyvä, jopa loistava, oli minulla suuret odotukset tätä kirjaa kohtaan. Oliko tämä parempi tai edes yhtä hyvä kuin se? No ei ollut. Jos tätä kirjaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi sekava. Alusta asti ärsytti se miten monta kertojaa kirjassa oli ja niinpä oli hankalaa pysyä kärryillä siitä kuka kukin on. Suurin osa henkilöistä jäi aika pinnallisiksi ja joidenkin mukanaolo tuntui hieman turhalta.

Kirjan juoni kuulosti todella jännittävältä ja siitä olisi varmasti voinut saadakin todella mukaansatempaavan. Hetkellisesti tarina imaisikin mukaansa mutta loppua kohden se jotenkin lässähti. Parasta tämän tyyppisissä kirjoissa on juuri se, miten jännitys loppua kohden kasvaa ja parhaimmillaan loppuratkaisu on täysin odottamaton ja viimeiset rivit luettuasi jäät vain hetkeksi ihmettelemään lukemaasi. Tässä taasen jännitys ei ehtinyt oikein missään vaiheessa kasvaa vaan lukeminen oli aika tasaista tarpomista. Ei edes se viimeisten sivujen "paljastus" jaksanut enää yllättää kun oli niin turtunut koko kirjaan :D

Harvemmin olen ollut näin pettynyt mihinkään kirjaan mutta kaipa omat odotukset olivat vähän liiankin korkealla. Jos en olisi lukenut Nainen junassa-romaania niin ehkä tähän olisi voinut suhtautua hieman eri tavalla. Joka tapauksessa tästä kaikesta kritiikistä huolimatta ihan kelvollinen trilleri. Mielenkiinnolla odotan mitä Hawkins seuraavaksi keksii.

Paula Hawkins: Tummiin vesiin
Alkuperäinen teos: Into the Water, 2017
Otava, 2017
415 s. 

Kiera Cass: Ainoa

Olin täällä. Enkä aina ymmärtänyt miksi. Maxon vietti yhä aikaa Krissin kanssa - senkin jälkeen, mitä oli tehnyt pitääkseen minut täällä. Kapinalliset jatkoivat heltymättä hyökkäyksiään palatsin muurien ulkopuolella, kun taas sisäpuolella kuninkaan jäätävät sanat horjuttivat itseluottamustani aivan yhtä paljon. Samalla Aspen yhä pyöri ympärilläni, mikä minun piti salata. Lisäksi kaikkialla oli kameroita, jotka taltioivat elämäämme katsojien viihdykkeeksi. Minua työnnettiin nurkkaan joka suunnalta, ja jäin paitsi kaikesta, mikä minulle oli aiemmin ollut tärkeää. 

Valinta-sarjan kolmannessa osassa kilpailu lähestyy loppuaan ja alkujaan 35 tytön joukko on karsiutunut neljään. American tunteet prinssi Maxonia kohtaan ovat voimistuneet ja samalla hän yrittää päästää lopullisesti irti ensirakkaudestaan Aspenista - mikä ei ole helppoa, koska tämä työskentelee palatsissa vartijana. Etelän kapinallisten yhä väkivaltaisemmiksi yltyvät hyökkäykset ravistelevat sekä palatsia että koko kuningaskuntaa, mutta toivoa tuo yllättävä liittoutuminen rauhallismielisten Pohjoisen kapinallisten kanssa.

Kenet tytöistä prinssi Maxon lopulta valitsee puolisokseen? Koituuko kuninkaan vihamielisyys ja sabotointiyritykset American kohtaloksi? Ja uskaltaako hän lopulta antautua rakkaudelle? Jännittävän loppuhuipennuksen myötä näihin kaikkiin kysymyksiin saadaan lopulta vastaukset.

Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että varmaan mikään kirjasarja ei ole herättänyt näin paljoa erilaisia tuntemuksia. En tiedä mikä näissä kirjoissa on kun toisaalta ne ärsyttävät ihan suunnattoman paljon ja toisaalta koukuttavat niin pahasti, että ne on pakko ahmia lähes yhdeltä istumalta. Onhan tuo koko tarina nyt oikeasti aika typerä ja America päähenkilönä välillä todella raivostuttava - tekisi mieli huutaa, että sano nyt jo Maxonille että rakastat häntä niin pääsisit(te) paljon helpommalla. Ihmetyttää ylipäätään miten Maxon jaksaa American kiukuttelua ja mielialan vaihteluita. Emme kai me naiset oikeasti ole noin hankalia? :D

Onneksi näissä kirjoissa keskitytään myös muuhunkin kuin pelkkään ihmissuhdedraamaan. Kapinallisten uhka ja mielipuoli kuningas tuovat osaltaan tarinaan mukavaa jännitystä ja siinä tuodaan esille myös paljon sitä, miten epäreilusti kastit jakavat kansaa ja määrittelevät kaiken ammatista lähtien. Tämä toi tarinaan vähän enemmän syvyyttä ja alkoi kiinnostaa jopa varsinaista Valinta-hässäkkää enemmän.

Summa summarum: ristiriitaisista fiiliksistä huolimatta ei kaduta, että luin nämä mutta onneksi tämä oli nyt tässä. Vai oliko? Ehei! Neljäs osa Perijätär on jo suomennettu ja kai sekin on sitten pakko lukea, koska omatunto ei vaan salli jättää kesken.

Lue, jos uskallat!

Kiera Cass: Ainoa
Alkuperäinen teos: The One, 2014
Pen & Paper, 2017
318 s.

Miika Nousiainen: Juurihoito

Hieman nolottaa myöntää, että en ollut lukenut yhtäkään Miika Nousiaisen kirjaa ennen Juurihoitoa. Mikä johtuu varmaan siitä, että olen vasta ihan parin viime vuoden aikana havahtunut lukemaan ylipäätään enemmän suomalaista kirjallisuutta. Onneksi niin, koska aikamoisia helmiä on löytynyt (ja varmasti vielä löytämättä). Tämän voi laskea niiden joukkoon, vaikkakin hammaslääkärikammoisena kirjan ulosanti hieman mietitytti. :D

Mainosalalla työskentelevä Pekka Kirnuvaara kärsii yhä lapsuudentraumastaan; isä Onni häipyi hänen ollessaan 3-vuotias. Sattumalta hammaslääkärin vastaanotolla paljastuu, että hänellä on isoveli, hammaslääkärinä työskentelevä Esko, jonka Onni-isä on myös lapsena hylännyt. Nihkeän alun jälkeen Pekka ja Esko päättävät ruveta selvittämään mitä isälle tapahtui, ja he päätyvät Lieksan kautta Ruotsiin, Thaimaahan ja lopulta Australiaan asti. Matkan varrella sisarusparvi sen kuin kasvaa ja palaset alkavat pikkuhiljaa loksahtaa paikoilleen.

Elämässä on kolme suurta kysymystä. Kuka olet? Minne menet? Puudutetaanko? Itse osaan vastata vain viimeiseen. Kannattaa puuduttaa. Varsinkin tunteet. 

Juurihoito oli kaikkea sitä mitä odotinkin ja aika paljon enemmänkin. Se oli hauska, varsinkin sisarusten erilaisuus ja keskinäinen naljailu oli ehkä kirjan parasta antia. Vihreitä, etnistä ruokaa ja tasa-arvoa kannattava Pekka, hampaille omistautunut pidättyväinen Esko ja kiroileva ja kovia kokenut neljän pojan äiti Sari... Niin erilaisia mutta kaikki variaatioita aika tavallisesta suomalaisesta ihmisestä.

En voi sanoa, että kirja olisi erityisesti koskettanut mutta oli mukavaa seurata miten he kaikki löysivät itsestään uusia puolia. Ja vaikka kukaan heistä ei tiennyt että on edes olemassa sisaruksia, oli heillä kaikilla ollut se tunne että jotain puuttuu. Isän jalanjälkien seuraaminen yhdisti heidät lopulta hyvin tiiviiksi sisarusjoukoksi. Vaikka tultaisiin ihan erilaisista oloista ja erilaisesta kulttuurista, ei sillä loppupeleissä ole mitään merkitystä.

Eniten yllätti se miten kriittinen kirja oli, ja miten paljon siinä käsiteltiin tärkeitä historiallisia tapahtumia. Esimerkkeinä Lieksan romaniväestön kohtelu, Thaimaan seksiturismi ja Australian alkuperäisväestön aboriginaalien sortaminen. Pidin siitä miten hyvin ne limittyivät yhteen tarinan kanssa, joten ei tullut semmoinen tunne että mitä tässä nyt oikein saarnataan. Paremminkin se vähän hyvällä tavalla ravisteli ja sai miettimään asioita.

Juurihoito oli hyvä ja varsinkin omaperäinen kirja, tuskin tulee ihan heti vastaan toista samanlaista. Ei ehkä parhaimpia mitä olen tänä vuonna lukenut mutta ehdottomasti mieleenpainuva.

Nojaan tyytyväisenä syvemmälle etupenkin selkänojaan. Lopulta me olemme kaikki samanlaisia. Tarvitsemme mahdollisimman paljon kunnioitusta ja rakkautta. Niin, ja hidastelijat vittuun tieltä hortoilemasta. Kun on kiire kotiin rakkaiden luo. 

Miika Nousiainen: Juurihoito
Otava, 2016
332 s.

Helsingin kirjamessut

Kirjamessut on ohi ja nyt ajattelin tehdä vielä pienen koosteen tapahtumasta. Kävin siis paikan päällä perjantaina ja lauantaina, ja se oli kyllä ihan riittävästi. Se väentungos alkoi varsinkin lauantaina hieman ahdistaa mutta onneksi jostain löytyi aina joku rauhallinen nurkkaus minne mennä hetkeksi hengähtämään. :D

Olihan siellä todella paljon nähtävää ja kuultavaa. Torstaina ensimmäiset pari tuntia meni oikeastaan ees taas kulkemiseen ja siihen että yritin hahmottaa missä on mitäkin. Ja totta kai myös ostettavaa riitti. Onneksi pidin itseni aika hyvin aisoissa ja ostin vain semmoisia kirjoja mitkä oli pakko saada. En ehtinyt näkemään ihan kaikkia listalla olleita esiintyjiä, mutta ne ketkä ehdin tekivät kaikki vaikutuksen. Maaret Kallio, Jere Karalahti, Marko Annala, Jenni Pääskysaari & Arno Kotro, Peter Franzen... Eksyin myös sattumalta kuuntelemaan kun mm. Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja keskustelivat kirjasta Kirjava käsikirja kestävään kehitykseen, ja se osoittautui yllättävän mielenkiintoiseksi keskusteluksi.

Messuista jäi siis enimmäkseen positiivinen fiilis, sekä kirjamessuista että yläkerrassa olleista viini- ja ruokamessuista. Aion ehdottomasti tulla ensi vuonna uudestaan! Voisin tähän loppuun laittaa vielä kuvapläjäyksen koska noh kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Kaikki kirjat 2€ - uhka vai mahdollisuus?

Tämä oli ihana yllätys <3

 

Maaret Kallio

Marko Annala kertoi kirjastaan Värityskirja.

Jere Karalahden haastattelu yllätti eniten.

Peter Franzen

Messuostokset