Aloittaminen ja sen vaikeus

En ole varmaan ainoa, jolle aloittaminen on ihan pirun hankalaa. Ihan sama kuinka tärkeästä tai vähäpätöisestä asiasta on kyse, niin aina sen tekemistä pitää lykätä ja jättää sinne kuuluisaan viime tippaan. Toinen ongelma on se, että itse innostun helposti jostain asiasta mutta se innostus saattaa myös laantua yhtä nopeasti kuin alkoikin. Hyvänä esimerkkinä tämä blogi :D 

Minullahan oli siis vuodenvaihteessa aikomuksena aloittaa kirjoittamaan blogia säännöllisesti. Eihän se sitten mennyt ihan niin kuin strömsössä. En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa. Vaikka kirjoittaminen kiinnostaa todella paljon ja on ollut jo pitkään haaveena kirjablogin tai ylipäätään blogin perustaminen, tuntuu olevan mahdotonta istahtaa läppärin ääreen ja ruveta kirjoittamaan. Tai onhan se läppärin ääreen istuminen helppoa. Mutta sitten kun pitäisi alkaa kirjoittamaan, täytyykin yhtäkkiä selata kännykästä instagram/snapchat/facebook, lukea uutiset, viestittää kaverille, katsella työpaikkoja, ihan mitä vaan. Sinänsä hassua kun kyse on niinkin mieluisasta asiasta kuin kirjoittaminen. 

Osasyynä voi olla se, että liikaa alkaa miettimään mitä muut tästä ajattelevat, mistä minä nyt voin kirjoittaa ja kuulostaako tämä nyt ihan tyhmältä. Kun sillä ei ole oikeasti mitään väliä. Eikä ole väliä vaikka tätä blogia lukisi vain ne pari ystävää, jotka säännöllisin väliajoin käyvät toiveikkaina katsomassa olisinko vahingossa kirjoittanut jotain uutta sitten tammikuun. No hei nyt ei tarvitse enää pettyä! :D 

Joka tapauksessa kaipaan elämään tällä hetkellä jotain säännöllisyyttä, jotain mihin voi uppoutua ja unohtaa hetkeksi kaikki murheet. Toivottavasti tästä blogista tulisi semmoinen henkireikä. Yritys on ainakin kova!