tiistai 16. tammikuuta 2018

Angie Thomas: Viha jonka kylvät



Kun mä olin kakstoista, mutsi ja faija piti mulle kaks puhuttelua.
   Toinen oli se tavallinen kukkia ja mehiläisiä -juttu. "--" Toinen puhuttelu koski sitä, mitä pitää tehdä jos poliisi pysäyttää. 
   Mutsi hössötti ja sanoi faijalle, että mä olen vielä liian pieni. Faija väitti, että kyllä mulla ikä riittää pidätettäväksi ja ammuttavaksi. 
   "Starr-Starr, tee täsmälleen niinku poliisi käskee", faija sanoi. "Pidä kädet näkyvissä. Älä tee äkkinäisiä liikkeitä. Puhu vaan kun sua puhutellaan."

16-vuotias Starr asuu slummissa Garden Heightsissa, mutta käy koulua kaupungin paremmalla alueella jossa oppilaat ovat enimmäkseen valkoisia. Hän ei tunne olevansa täysin oma itsensä kummassakaan yhteisössä, ja kaikki muuttuu lopullisesti kun eräänä iltana Starr näkee poliisin ampuvan hänen lapsuudenystävänsä Khalilin. Tapahtunut aiheuttaa kohua ja jopa mellakointia, ja Starr on ainoa joka pystyy todistamaan että poliisi ampui ilman syytä. Niinpä hän päättää ryhtyä taisteluun jotta oikeus voittaisi. 

En edes tiedä mistä aloittaisin, koska niin paljon ajatuksia Viha jonka kylvät herätti. Näin tämän kirjan kerran jonkun kirjabloggaajan instagramissa ja päätin lainata kun se sopivasti oli kirjastossa hyllyssä. Tietämättä sen kummemmin mistä kirja edes kertoo mutta jo pelkkä kansi herätti kiinnostusta. Ja huh huh, en olisi uskonut että kyseessä olisi niin kantaaottava, syvällinen ja sydäntäsärkevä nuortenkirja.

Starr on todella vahva päähenkilö, ja ennen kaikkea rohkea. Vaikka pelottaa, hän päättää taistella oikeuden, Khalilin ja koko yhteisön puolesta. Kirja oli todella uskottava, ei pelkästään todenmukaisten tapahtumien takia, vaan koska oli jotenkin helppoa kuvitella ympäristö ja ihmiset mielessään - varmasti siksi että kirjan kirjoittaja Thomas on itsekin kasvanut slummissa. Ehkä tämä on kuitenkin semmoinen kirja, jonka olisin halunnut lukea mieluummin englannin kielellä koska silloin ihmisten puhe ja heidän käyttämänsä slangi kuulostaisi varmasti paremmalta kuin suomeksi. Toisaalta voisi kuvitella että nuorille tämmöisen kirjan lukeminen, jossa ei puhuta kirjakielellä, on paljon mieluisampaa. Suosittelen lämpimästi, niin nuorille kuin ihan kaiken ikäisille lukijoille. Ihan mieletön kirja.

Silti mä olen sitä mieltä, että jonain päivänä asiat muuttuu. Miten? Mä en tiedä. Milloin? Sitä mä varsinkaan en tiedä. Miksi? Siksi että aina on joku, joka taistelee. Ehkä nyt on mun vuoro. 
Muutkin taistelee, jopa Gardenissa, vaikka välillä tuntuu ettei siellä ole paljon puolustamisen arvoista. Ihmiset tiedostaa ja huutaa ja marssii ja vaatii. Ne ei unohda. Mun mielestä se on kaikkein tärkeintä. 
Khalil, mä en unohda koskaan.
Mä en luovuta koskaan.
Mä en vaikene koskaan.
Mä lupaan sen.

Kaikkein surullisinta on se, että kirjan tapahtumat ovat saaneet inspiraatiota tosielämästä ja Black Lives Matter -liikkeestä joka vastustaa tummaihoisiin ihmisiin kohdistuvaa syrjintää, erityisesti poliisiväkivaltaa. Yhdysvalloissa on lähimenneisyydessä ollut useita tapauksia joissa poliisi on ampunut aseetonta, tummaihoista miestä. Toivottavasti tämä kirja ja siitä tekeillä oleva elokuva onnistuvat osaltaan taistelemaan ennakkoluuloja vastaan ja ehkäisemään vastaavanlaisten tapahtumien syntyä.

Angie Thomas: Viha jonka kylvät
Alkuperäinen teos: The Hate U Give, 2017
Otava, 2017
397 s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti