Samuel Björkin esikoisromaani Minä matkustan yksin oli yksi parhaista dekkareista mitä olen ikinä lukenut, joten odotin seuraavan kirjan olevan vähintäänkin yhtä hyvä (toisaalta ikinä ei pitäisi asettaa kirjalle liikaa odotuksia). Ostin Yölinnun jo lähes vuosi sitten mutta jostain syystä se jäikin hyllyyn pölyttymään ja odottamaan sopivaa hetkeä. Päätinkin, että se tulee olemaan ensimmäinen kirja minkä tänä vuonna luen.
Keskellä aukiota lojui jotain.
Sinertävänvalkoinen alaston ruumis.
Tyttö.
Nuori tyttö?
Tom Petterson säikähti niin että kamera lipsahti käsistä eikä hän edes huomannut, kun se putosi varvikkoon hänen eteensä.
Aukiolla makasi kuollut tyttö.
Höyheniä?
Herrajumala.
Metsässä makasi alaston tyttö.
Höyheniä ympärillään.
Valkoinen lilja suussa.
Rikostutkija Holger Munch ja hänen työparinsa Mia Krüger joutuvat selvittämään jälleen uutta murhaa kun teinityttö löydetään kuolleena kynttilöiden ja höyhenien keskeltä. Teko vaikuttaa rituaalimurhalta ja sen kammottavuutta lisää video, jonka eräs nuori hakkeri heille lähettää. Onnistuvatko he nappaamaan tekijän ennen kuin tämä etsii uuden uhrin?
Kuin luin Yölinnun loppuun teki melkein mieli hurrata ääneen. Olihan se ihan hemmetin hyvä ja jännittävä ja jännite pysyi hyvin loppuun asti. Pidän siitä miten lukijaa hämätään ja sitä itsekin epäilee vähän jokaista kunnes oikea syyllinen paljastetaan. Missään vaiheessa ei tullut tylsää hetkeä vaan juoni eteni rivakasti eteenpäin. Pakko muutenkin hehkuttaa pohjoismaisia dekkareita, ne ovat ihan parhaita! Synkkiä, väkivaltaisia ja henkilöhahmot useimmiten enemmän tai vähemmän sekaisin - eli ei mitään hyvän mielen kirjoja. Silti ne ovat jotenkin äärimmäisen kiehtovia ja tempaavat aina mukaansa.
Ainoa asia joka tässä kirjassa ihan himpun verran häiritsi oli aavistuksen kliseiset henkilöhahmot; vanhempi, hieman tukeva (miespuolinen) rikostutkija joka haikailee entisen vaimonsa perään, nuori, menneisyytensä kanssa kamppaileva nainen joka ei suostu kohtaamaan ongelmiaan ja niin edelleen. Mutta loppupeleissä se ei pahemmin haitannut, varsinkin kun he ovat kuitenkin kiinnostavia.
Jos olet dekkarien ystävä niin tämä on aika must read, suosittelen lämpimästi. Ja sen perusteella miten tämä kirja päättyi, jatkoa on luvassa. Jes!
Samuel Björk: Yölintu
Alkuperäinen teos: Uglen, 2015
Otava, 2017
398 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti