Olin täällä. Enkä aina ymmärtänyt miksi. Maxon vietti yhä aikaa Krissin kanssa - senkin jälkeen, mitä oli tehnyt pitääkseen minut täällä. Kapinalliset jatkoivat heltymättä hyökkäyksiään palatsin muurien ulkopuolella, kun taas sisäpuolella kuninkaan jäätävät sanat horjuttivat itseluottamustani aivan yhtä paljon. Samalla Aspen yhä pyöri ympärilläni, mikä minun piti salata. Lisäksi kaikkialla oli kameroita, jotka taltioivat elämäämme katsojien viihdykkeeksi. Minua työnnettiin nurkkaan joka suunnalta, ja jäin paitsi kaikesta, mikä minulle oli aiemmin ollut tärkeää.
Valinta-sarjan kolmannessa osassa kilpailu lähestyy loppuaan ja alkujaan 35 tytön joukko on karsiutunut neljään. American tunteet prinssi Maxonia kohtaan ovat voimistuneet ja samalla hän yrittää päästää lopullisesti irti ensirakkaudestaan Aspenista - mikä ei ole helppoa, koska tämä työskentelee palatsissa vartijana. Etelän kapinallisten yhä väkivaltaisemmiksi yltyvät hyökkäykset ravistelevat sekä palatsia että koko kuningaskuntaa, mutta toivoa tuo yllättävä liittoutuminen rauhallismielisten Pohjoisen kapinallisten kanssa.
Kenet tytöistä prinssi Maxon lopulta valitsee puolisokseen? Koituuko kuninkaan vihamielisyys ja sabotointiyritykset American kohtaloksi? Ja uskaltaako hän lopulta antautua rakkaudelle? Jännittävän loppuhuipennuksen myötä näihin kaikkiin kysymyksiin saadaan lopulta vastaukset.
Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että varmaan mikään kirjasarja ei ole herättänyt näin paljoa erilaisia tuntemuksia. En tiedä mikä näissä kirjoissa on kun toisaalta ne ärsyttävät ihan suunnattoman paljon ja toisaalta koukuttavat niin pahasti, että ne on pakko ahmia lähes yhdeltä istumalta. Onhan tuo koko tarina nyt oikeasti aika typerä ja America päähenkilönä välillä todella raivostuttava - tekisi mieli huutaa, että sano nyt jo Maxonille että rakastat häntä niin pääsisit(te) paljon helpommalla. Ihmetyttää ylipäätään miten Maxon jaksaa American kiukuttelua ja mielialan vaihteluita. Emme kai me naiset oikeasti ole noin hankalia? :D
Onneksi näissä kirjoissa keskitytään myös muuhunkin kuin pelkkään ihmissuhdedraamaan. Kapinallisten uhka ja mielipuoli kuningas tuovat osaltaan tarinaan mukavaa jännitystä ja siinä tuodaan esille myös paljon sitä, miten epäreilusti kastit jakavat kansaa ja määrittelevät kaiken ammatista lähtien. Tämä toi tarinaan vähän enemmän syvyyttä ja alkoi kiinnostaa jopa varsinaista Valinta-hässäkkää enemmän.
Summa summarum: ristiriitaisista fiiliksistä huolimatta ei kaduta, että luin nämä mutta onneksi tämä oli nyt tässä. Vai oliko? Ehei! Neljäs osa Perijätär on jo suomennettu ja kai sekin on sitten pakko lukea, koska omatunto ei vaan salli jättää kesken.
Lue, jos uskallat!
Kiera Cass: Ainoa
Alkuperäinen teos: The One, 2014
Pen & Paper, 2017
318 s.
Kenet tytöistä prinssi Maxon lopulta valitsee puolisokseen? Koituuko kuninkaan vihamielisyys ja sabotointiyritykset American kohtaloksi? Ja uskaltaako hän lopulta antautua rakkaudelle? Jännittävän loppuhuipennuksen myötä näihin kaikkiin kysymyksiin saadaan lopulta vastaukset.
Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että varmaan mikään kirjasarja ei ole herättänyt näin paljoa erilaisia tuntemuksia. En tiedä mikä näissä kirjoissa on kun toisaalta ne ärsyttävät ihan suunnattoman paljon ja toisaalta koukuttavat niin pahasti, että ne on pakko ahmia lähes yhdeltä istumalta. Onhan tuo koko tarina nyt oikeasti aika typerä ja America päähenkilönä välillä todella raivostuttava - tekisi mieli huutaa, että sano nyt jo Maxonille että rakastat häntä niin pääsisit(te) paljon helpommalla. Ihmetyttää ylipäätään miten Maxon jaksaa American kiukuttelua ja mielialan vaihteluita. Emme kai me naiset oikeasti ole noin hankalia? :D
Onneksi näissä kirjoissa keskitytään myös muuhunkin kuin pelkkään ihmissuhdedraamaan. Kapinallisten uhka ja mielipuoli kuningas tuovat osaltaan tarinaan mukavaa jännitystä ja siinä tuodaan esille myös paljon sitä, miten epäreilusti kastit jakavat kansaa ja määrittelevät kaiken ammatista lähtien. Tämä toi tarinaan vähän enemmän syvyyttä ja alkoi kiinnostaa jopa varsinaista Valinta-hässäkkää enemmän.
Summa summarum: ristiriitaisista fiiliksistä huolimatta ei kaduta, että luin nämä mutta onneksi tämä oli nyt tässä. Vai oliko? Ehei! Neljäs osa Perijätär on jo suomennettu ja kai sekin on sitten pakko lukea, koska omatunto ei vaan salli jättää kesken.
Lue, jos uskallat!
Kiera Cass: Ainoa
Alkuperäinen teos: The One, 2014
Pen & Paper, 2017
318 s.
Haha voi ei, samaistun niin paljon! En tiedä olinko näitä lukiessa enemmän ärsyyntynyt vai iloinen (kallistun ensimmäiseen vaihtoehtoon). America oli jo ensimmäisestä osasta lähtien todella, todella ärsyttävä, mutta silti nämä vaan koukutti niin pahasti että oli pakko lukea kaikki heti läpi :D Varsinkin tämän viimeisen osan kohdalla teki mun myös mieli huutaa kirjalle - ei voi olla niin hankalaa puhua! :D
VastaaPoistaHaha niinpä! Itekin taisin olla enemmän ärsyyntynyt näitä lukiessa, silti sitä vaan masokistisesti jatkoi eteenpäin :D Veikkaan, että tuskin tulee toistaa kertaa luettua :D
VastaaPoista