Sinä et missään vaiheessa muuttunut. Olisihan minun pitänyt se tietää, ja niin minä tiesinkin. Rakastit Mill Housea ja jokea ja olit täysin sinne hukkuneiden naisten lumoissa. Suhtauduit pakkomielteenomaisesti heidän tekoihinsa ja ihmisiin, jotka he jättivät jälkeensä. Ja nyt menit tekemään tämän. Ihan totta, Nel - veitkö pakkomielteesi tosiaan niin pitkälle?
Nel Abbott löydetään kuolleena joesta. Tarkemmin sanottuna paikasta, jota kutsutaan Hukkuneiden mutkaksi koska monen naisen elämä on päättynyt siellä joko heidän omasta tahdostaan tai siitä riippumatta. Jules matkustaa lapsuudenmaisemiinsa Beckfordiin huolehtimaan kuolleen sisarensa teini-ikäisestä tyttärestä Lenasta ja selvittämään mitä Nelille oikeasti tapahtui. Tekikö tämä todella itsemurhan niin kuin kaikki luulevat? Palattuaan vastentahtoisesti kaupunkiin jonka toivoi jättäneensä ikuisesti taakseen, Jules joutuu käsittelemään myös kipeitä lapsuusmuistojaan ja välirikkoaan sisarensa kanssa.
Pian salaisuudet alkavat paljastua ja tapahtumat sekä Nelin että muiden naisten kuolemien taustalla selviävät. Onko kukaan kaupungin asukkaista täysin syytön?
Koska Hawkinsin esikoisteos Nainen junassa oli todella hyvä, jopa loistava, oli minulla suuret odotukset tätä kirjaa kohtaan. Oliko tämä parempi tai edes yhtä hyvä kuin se? No ei ollut. Jos tätä kirjaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi sekava. Alusta asti ärsytti se miten monta kertojaa kirjassa oli ja niinpä oli hankalaa pysyä kärryillä siitä kuka kukin on. Suurin osa henkilöistä jäi aika pinnallisiksi ja joidenkin mukanaolo tuntui hieman turhalta.
Kirjan juoni kuulosti todella jännittävältä ja siitä olisi varmasti voinut saadakin todella mukaansatempaavan. Hetkellisesti tarina imaisikin mukaansa mutta loppua kohden se jotenkin lässähti. Parasta tämän tyyppisissä kirjoissa on juuri se, miten jännitys loppua kohden kasvaa ja parhaimmillaan loppuratkaisu on täysin odottamaton ja viimeiset rivit luettuasi jäät vain hetkeksi ihmettelemään lukemaasi. Tässä taasen jännitys ei ehtinyt oikein missään vaiheessa kasvaa vaan lukeminen oli aika tasaista tarpomista. Ei edes se viimeisten sivujen "paljastus" jaksanut enää yllättää kun oli niin turtunut koko kirjaan :D
Harvemmin olen ollut näin pettynyt mihinkään kirjaan mutta kaipa omat odotukset olivat vähän liiankin korkealla. Jos en olisi lukenut Nainen junassa-romaania niin ehkä tähän olisi voinut suhtautua hieman eri tavalla. Joka tapauksessa tästä kaikesta kritiikistä huolimatta ihan kelvollinen trilleri. Mielenkiinnolla odotan mitä Hawkins seuraavaksi keksii.
Paula Hawkins: Tummiin vesiin
Alkuperäinen teos: Into the Water, 2017
Otava, 2017
415 s.
Pian salaisuudet alkavat paljastua ja tapahtumat sekä Nelin että muiden naisten kuolemien taustalla selviävät. Onko kukaan kaupungin asukkaista täysin syytön?
Koska Hawkinsin esikoisteos Nainen junassa oli todella hyvä, jopa loistava, oli minulla suuret odotukset tätä kirjaa kohtaan. Oliko tämä parempi tai edes yhtä hyvä kuin se? No ei ollut. Jos tätä kirjaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi sekava. Alusta asti ärsytti se miten monta kertojaa kirjassa oli ja niinpä oli hankalaa pysyä kärryillä siitä kuka kukin on. Suurin osa henkilöistä jäi aika pinnallisiksi ja joidenkin mukanaolo tuntui hieman turhalta.
Kirjan juoni kuulosti todella jännittävältä ja siitä olisi varmasti voinut saadakin todella mukaansatempaavan. Hetkellisesti tarina imaisikin mukaansa mutta loppua kohden se jotenkin lässähti. Parasta tämän tyyppisissä kirjoissa on juuri se, miten jännitys loppua kohden kasvaa ja parhaimmillaan loppuratkaisu on täysin odottamaton ja viimeiset rivit luettuasi jäät vain hetkeksi ihmettelemään lukemaasi. Tässä taasen jännitys ei ehtinyt oikein missään vaiheessa kasvaa vaan lukeminen oli aika tasaista tarpomista. Ei edes se viimeisten sivujen "paljastus" jaksanut enää yllättää kun oli niin turtunut koko kirjaan :D
Harvemmin olen ollut näin pettynyt mihinkään kirjaan mutta kaipa omat odotukset olivat vähän liiankin korkealla. Jos en olisi lukenut Nainen junassa-romaania niin ehkä tähän olisi voinut suhtautua hieman eri tavalla. Joka tapauksessa tästä kaikesta kritiikistä huolimatta ihan kelvollinen trilleri. Mielenkiinnolla odotan mitä Hawkins seuraavaksi keksii.
Paula Hawkins: Tummiin vesiin
Alkuperäinen teos: Into the Water, 2017
Otava, 2017
415 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti