Eilen oli taas superlukumaratonin aika! Tämänkertaista maratonia emännöi Carry on reading-blogin Henna ja itse osallistuin nyt toista kertaa. Miten kivaa että tällaisia järjestetään!
Tällä kertaa valitsin luettavaksi Tuntemattoman sotilaan, koska (hävettää myöntää) olen aikoinaan aloittanut sen kahdesti mutta en päässyt kumpanakaan kertana loppuun asti. Siispä näin juhlavuoden kunniaksi ja itsenäisyyspäivän lähestyessä se tuntui lähes pakolliselta valinnalta. Toisen kirjan halusin olevan jotain kevyempää luettavaa, joten valitsin lainakirjojeni joukosta Antti Holman Järjestäjän. Koska eihän se voi olla mitään muuta kuin hillittömän hauska?
Aloitin oman luku-urakkani sunnuntain puolella, tarkalleen ottaen klo 16:30.
16:30-19:30
Innokkaana tartuin Tuntemattomaan sotilaaseen, tällä kertaa pääsisin loppuun asti! Olin tosin ehkä hieman liian optimistinen kun pohdin riittävätkö kaksi kirjaa tätä lukumaratonia varten. Hyvin pian huomasin, että Tuntemattoman sotilaan lukeminen onkin yllättävän hidasta. Siinä puhutaan niin paljon eri murteilla, että täytyy keskittyä tavallista paremmin jotta varmasti ymmärtää kaiken. Luin 100 sivua.
21:15-02:00
Jatkoin Tuntematonta. Välillä keskittyminen meinasi herpaantua (kuten minulla usein) ja unohduin selaamaan eri some-kanavia ja juttelemaan kavereiden kanssa. Lipsahti hieman myöhäiseksi ja väsymys vei lopulta voiton. Ihme etten nähnyt yöllä sota-aiheisia unia. :D Luin 129 sivua.
11:00-16:30
Luku-urakka jatkui aamiaisen yhteydessä ja pääsin kuin pääsinkin Tuntemattoman loppuun. Kirjan viimeinen lause "Aika velikultia" herätti huvittuneisuutta kun muistin, että jossain Haluatko miljonääriksi-jaksossa kysyttiin mikä suomalainen klassikkoteos päättyy noihin sanoihin. En tiennyt silloin vastausta. Nyt tiedän. :D En sitten lopulta kerennyt kuin aloittaa Antti Holman kirjaa. Luin 243 sivua.
Lukumaratonista jäi hyvä fiilis ja ennen kaikkea olen iloinen, että sain vihdoin ja viimein luettua Tuntemattoman sotilaan. Nyt kehtaan vihdoinkin katsoa itsenäisyyspäivänä sen alkuperäisen elokuvaversion. Pidin kirjasta paljon vaikka se olikin hidasta luettavaa. Murteet toivat siihen oman mausteensa ja persoonallisia henkilöhahmoja oli ilahduttavan runsaasti. Sodan eri vaiheet ja tunnetilat voitonriemusta tappion tuomaan lannistuneisuuteen oli kuvattu hyvin. Myöskin Antti Holman kirja vaikutti juuri niin hauskalta kuin kuvittelinkin.
Luetut sivut yhteensä: 472
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti