tiistai 7. marraskuuta 2017

Miika Nousiainen: Juurihoito


Hieman nolottaa myöntää, että en ollut lukenut yhtäkään Miika Nousiaisen kirjaa ennen Juurihoitoa. Mikä johtuu varmaan siitä, että olen vasta ihan parin viime vuoden aikana havahtunut lukemaan ylipäätään enemmän suomalaista kirjallisuutta. Onneksi niin, koska aikamoisia helmiä on löytynyt (ja varmasti vielä löytämättä). Tämän voi laskea niiden joukkoon, vaikkakin hammaslääkärikammoisena kirjan ulosanti hieman mietitytti. :D

Mainosalalla työskentelevä Pekka Kirnuvaara kärsii yhä lapsuudentraumastaan; isä Onni häipyi hänen ollessaan 3-vuotias. Sattumalta hammaslääkärin vastaanotolla paljastuu, että hänellä on isoveli, hammaslääkärinä työskentelevä Esko, jonka Onni-isä on myös lapsena hylännyt. Nihkeän alun jälkeen Pekka ja Esko päättävät ruveta selvittämään mitä isälle tapahtui, ja he päätyvät Lieksan kautta Ruotsiin, Thaimaahan ja lopulta Australiaan asti. Matkan varrella sisarusparvi sen kuin kasvaa ja palaset alkavat pikkuhiljaa loksahtaa paikoilleen.

Elämässä on kolme suurta kysymystä. Kuka olet? Minne menet? Puudutetaanko? Itse osaan vastata vain viimeiseen. Kannattaa puuduttaa. Varsinkin tunteet. 

Juurihoito oli kaikkea sitä mitä odotinkin ja aika paljon enemmänkin. Se oli hauska, varsinkin sisarusten erilaisuus ja keskinäinen naljailu oli ehkä kirjan parasta antia. Vihreitä, etnistä ruokaa ja tasa-arvoa kannattava Pekka, hampaille omistautunut pidättyväinen Esko ja kiroileva ja kovia kokenut neljän pojan äiti Sari... Niin erilaisia mutta kaikki variaatioita aika tavallisesta suomalaisesta ihmisestä.

En voi sanoa, että kirja olisi erityisesti koskettanut mutta oli mukavaa seurata miten he kaikki löysivät itsestään uusia puolia. Ja vaikka kukaan heistä ei tiennyt että on edes olemassa sisaruksia, oli heillä kaikilla ollut se tunne että jotain puuttuu. Isän jalanjälkien seuraaminen yhdisti heidät lopulta hyvin tiiviiksi sisarusjoukoksi. Vaikka tultaisiin ihan erilaisista oloista ja erilaisesta kulttuurista, ei sillä loppupeleissä ole mitään merkitystä.

Eniten yllätti se miten kriittinen kirja oli, ja miten paljon siinä käsiteltiin tärkeitä historiallisia tapahtumia. Esimerkkeinä Lieksan romaniväestön kohtelu, Thaimaan seksiturismi ja Australian alkuperäisväestön aboriginaalien sortaminen. Pidin siitä miten hyvin ne limittyivät yhteen tarinan kanssa, joten ei tullut semmoinen tunne että mitä tässä nyt oikein saarnataan. Paremminkin se vähän hyvällä tavalla ravisteli ja sai miettimään asioita.

Juurihoito oli hyvä ja varsinkin omaperäinen kirja, tuskin tulee ihan heti vastaan toista samanlaista. Ei ehkä parhaimpia mitä olen tänä vuonna lukenut mutta ehdottomasti mieleenpainuva.

Nojaan tyytyväisenä syvemmälle etupenkin selkänojaan. Lopulta me olemme kaikki samanlaisia. Tarvitsemme mahdollisimman paljon kunnioitusta ja rakkautta. Niin, ja hidastelijat vittuun tieltä hortoilemasta. Kun on kiire kotiin rakkaiden luo. 

Miika Nousiainen: Juurihoito
Otava, 2016
332 s.

2 kommenttia:

  1. Oon lukenut Nousiaiselta kaikki muut, mutta Juurihoito on vielä lukematta, vaikka se löytyy omasta hyllystä. :D Kiinnostavalta tämäkin kyllä vaikuttaa, ja kaikista muista Nousiaisista olen tosiaan pitänyt melko paljon, joten täytyy ehdottomasti tarttua tähänkin mahdollisimman pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen nappaamaan tämän sieltä kirjahyllystä, oli kyllä positiivinen yllätys :) Täytyy ehdottomasti lisätä omalle lukulistalle ne loputkin Nousiaisen kirjat!

      Poista