Käsin kirjoitettu kutsu galleriani ensimmäiseen näyttelyyn oli kiinni peilin kulmassa. Elisabeth Teerlincillä on ilo kutsua teidät Galleria Gentileschiin... Katselin sanoja jälleen kerran uudelleen, kun kiinnitin hiuksiani. Olin tehnyt sen. Olin nyt Elisabeth. Judith Rashleigh ei ollut minulle edes haamu, tuskin muuta kuin nimi käyttämättömässä passissa, joka lojui työpöytäni laatikossa. Hyväilin kädelläni tarkasti järjestettyä rekillistä mekkoja nautiskellen kankaiden liukkaudesta, hyvän silkin notkeasta painosta.
Sarjan ensimmäisessä osassa, Maestrassa, Judith sai potkut työpaikastaan Lontoolaisessa taidehuutokaupassa ja päätyi työskentelemään seuralaisbaariin. Upporikkaan asiakkaan tarjottua hänelle viikonloppumatkaa Rivieralle Judith päättää karistaa Lontoon pölyt jaloistaan. Rivieralla alkaa tapahtua ja erilaisten käänteiden kautta Judith saa käsiinsä ja myy väärennöksen, päätyy elämään luksuselämää jahdilla eikä ruumiiltakaan vältytä.
Dominassa Judith elää vihdoin haluamaansa elämää: hänellä on asunto Venetsiassa, uusi henkilöllisyys Elisabeth Teerlincinä ja ikioma taidegalleria. Silti jotain tuntuu puuttuvan. Yllättäen Judithille tarjotaan mahdollisuutta arvioida erään venäläisen oligarkin, Pavel Jermolovin, taidekokoelma. Lopulta hän kuitenkin kieltäytyy tarjouksesta ja pian asiat alkavat mennä pieleen. Tavarat asunnossa alkavat mystisesti liikuskella, galleria sotketaan ja Judithin oikea henkilöllisyyskin uhkaa paljastua. Hän joutuu lähtemään uudelleen karkumatkalle viholliset kannoillaan.
Pidin Maestrasta todella paljon ja niinpä tartuin innoissani tähän sarjan seuraavaan osaan. Eikä tarvinnut tälläkään kertaa pettyä. Tahti oli hengästyttävän kova ja juonenkäänteitä riitti. Seksikohtaukset olivat odotetun ronskeja ja suorasukaisia mutta yllätyin siitä, että tämä oli ehkä vähän kesympi kuin Maestra. Niinpä takakannen Iltalehden arvio "kohauttava eroottinen trilleri" hieman huvittaa. Ensimmäisen osan jälkeen tämä tuskin enää sen kummemmin herättää kohua. Kai? Ainoa asia mikä itseä hieman häiritsi oli loputtomat taideviittaukset. Mikä on ihan ymmärrettävää koska taide on isossa osassa näissä kirjoissa. Mutta kun asiasta ei paljoakaan tiedä, niin se tuntui välillä hieman tylsältä.
Googlettelin huvikseni Lisa Hiltonin ja eksyin lukemaan hänen haastatteluaan Telegraphissa. Siinä hän toteaa näin (vapaasti suomennettuna): "Kukaan ei kysy mitä James Bond tuntee asioista. Miksi naishahmon pitäisi olla yhtään erilaisempi? Miksi nainen ei voi tehdä vartalollaan mitä haluaa ilman että hänen tarvitsee keskustella tunteistaan?"
Minusta Hilton osuu naulan kantaan tällä kommentilla. Judith on ihanan virkistävä naishahmo; hän on vahva ja kunnianhimoinen, ei turhia lässytä tai tunteile ja nauttii seksistä, eikä tippaakaan häpeile sitä. Tällaisia naishahmoja kirjallisuudessa saisi olla enemmänkin. Paitsi en ehkä allekirjoita Judithin taipumusta murhata kylmäverisesti kaikki jotka tulevat hänen tielleen, mutta näihin kirjoihin se jotenkin sopii. :D Sen sijaan vertailua Fifty Shades of Grey-kirjoihin en voi käsittää. Kummassakin on erotiikkaa mutta siihenpä ne yhtäläisyydet sitten aika lailla loppuvatkin.
Suosittelen lämpimästi tätä kirjasarjaa kaikille, varsinkin niille jotka pitävät jännityksestä ja vahvoista naishahmoista, ja joissa ronskit seksikohtaukset eivät herätä kiusaantuneisuuden tunnetta. :D Odotan innolla seuraavaa ja viimeistä osaa, sen verran jännittävään kohtaan Domina jäi!
Lisa Hilton: Domina
Alkuperäinen teos: Domina, 2017
Tammi, 2017
384 s.
Dominassa Judith elää vihdoin haluamaansa elämää: hänellä on asunto Venetsiassa, uusi henkilöllisyys Elisabeth Teerlincinä ja ikioma taidegalleria. Silti jotain tuntuu puuttuvan. Yllättäen Judithille tarjotaan mahdollisuutta arvioida erään venäläisen oligarkin, Pavel Jermolovin, taidekokoelma. Lopulta hän kuitenkin kieltäytyy tarjouksesta ja pian asiat alkavat mennä pieleen. Tavarat asunnossa alkavat mystisesti liikuskella, galleria sotketaan ja Judithin oikea henkilöllisyyskin uhkaa paljastua. Hän joutuu lähtemään uudelleen karkumatkalle viholliset kannoillaan.
Pidin Maestrasta todella paljon ja niinpä tartuin innoissani tähän sarjan seuraavaan osaan. Eikä tarvinnut tälläkään kertaa pettyä. Tahti oli hengästyttävän kova ja juonenkäänteitä riitti. Seksikohtaukset olivat odotetun ronskeja ja suorasukaisia mutta yllätyin siitä, että tämä oli ehkä vähän kesympi kuin Maestra. Niinpä takakannen Iltalehden arvio "kohauttava eroottinen trilleri" hieman huvittaa. Ensimmäisen osan jälkeen tämä tuskin enää sen kummemmin herättää kohua. Kai? Ainoa asia mikä itseä hieman häiritsi oli loputtomat taideviittaukset. Mikä on ihan ymmärrettävää koska taide on isossa osassa näissä kirjoissa. Mutta kun asiasta ei paljoakaan tiedä, niin se tuntui välillä hieman tylsältä.
Googlettelin huvikseni Lisa Hiltonin ja eksyin lukemaan hänen haastatteluaan Telegraphissa. Siinä hän toteaa näin (vapaasti suomennettuna): "Kukaan ei kysy mitä James Bond tuntee asioista. Miksi naishahmon pitäisi olla yhtään erilaisempi? Miksi nainen ei voi tehdä vartalollaan mitä haluaa ilman että hänen tarvitsee keskustella tunteistaan?"
Minusta Hilton osuu naulan kantaan tällä kommentilla. Judith on ihanan virkistävä naishahmo; hän on vahva ja kunnianhimoinen, ei turhia lässytä tai tunteile ja nauttii seksistä, eikä tippaakaan häpeile sitä. Tällaisia naishahmoja kirjallisuudessa saisi olla enemmänkin. Paitsi en ehkä allekirjoita Judithin taipumusta murhata kylmäverisesti kaikki jotka tulevat hänen tielleen, mutta näihin kirjoihin se jotenkin sopii. :D Sen sijaan vertailua Fifty Shades of Grey-kirjoihin en voi käsittää. Kummassakin on erotiikkaa mutta siihenpä ne yhtäläisyydet sitten aika lailla loppuvatkin.
Suosittelen lämpimästi tätä kirjasarjaa kaikille, varsinkin niille jotka pitävät jännityksestä ja vahvoista naishahmoista, ja joissa ronskit seksikohtaukset eivät herätä kiusaantuneisuuden tunnetta. :D Odotan innolla seuraavaa ja viimeistä osaa, sen verran jännittävään kohtaan Domina jäi!
Lisa Hilton: Domina
Alkuperäinen teos: Domina, 2017
Tammi, 2017
384 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti